Tuesday, 29 September 2020
Facebook
Twitter

Pienten lasten äiti Saara Lehmuskoski haluaa matkustaa yksin, ja se on nyt nouseva trendi: Mitä se kertoo ajastamme?

Yksinmatkailu on lisääntynyt, ja se on myös sosiaalisesti hyväksytympää kuin aiemmin. Perheenäitikin voi lähteä lomalle itsekseen.

ENSIMMÄISEN kerran Saara Lehmuskoski päätyi yksin ulkomaille olosuhteiden pakosta.

Keväällä 2008 hän oli kahden työpaikan välissä. Uusi pesti alkaisi parin viikon päästä, ja sitä ennen olisi kiva rentoutua jossain lämpimässä.

Perinteinen vaihtoehto olisi ollut lähteä poikaystävän tai kavereiden kanssa. Nyt se ei onnistunut, koska kaikki olivat töissä. Niinpä hän lähti yksin.

Lehmuskoski valitsi helpon pakettimatkan Sisilian Taorminaan. Siellä hän huomasi, että vieraista paikoista – ja omista ajatuksistaan – saattoi nauttia aivan eri tavalla ilman seuraa.

NYT LEHMUSKOSKI, 40, on harrastanut yksinmatkailua yli kymmenen vuotta. Hän saa edelleen vastata ystäviensä tai muiden matkailijoiden ihmettelyihin.

”Joudun selittämään, miten uskallan mennä ja mitä matkoilla voi muka tehdä yksin. Sitä pidetään omituisena. Monet sanovat, etteivät voisi matkustaa yksin.”

Lehmuskosken mies, joka Sisilian-matkan aikaan oli poikaystävä, on ymmärtänyt hyvin puolisonsa halun katkaista arki. Kahden lapsen äidille kaupunkiviikonloput tulevat tarpeeseen.

”Olen introvertti. Työni on hyvin sosiaalista ja täytän päivät muiden tarpeita, joten matkustaminen yksin on minun tapani ladata akkuja”, ohjelmistoalalla työskentelevä Lehmuskoski kertoo.

Lapset vastustavat äitinsä poissaoloa.

”Heidän kannaltaan ei ole merkityksellistä, olenko työ- vai lomamatkalla. Ikävä tulee, ja saan kuulla siitä ennen ja jälkeen matkan.” Perhe kuitenkin matkailee myös yhdessä.

LEHMUSKOSKEN mukaan mahtavinta yksin tehdyissä matkoissa on se, miten hiljaista voikaan olla.

”En puhu juuri kenellekään. On hienoa, kun voi olla hiljaa ja ainoastaan itseään varten.” Miehen kanssa hänellä on sanaton sopimus, ettei arjen asioista tai kaikista lasten pikku kuhmuista raportoida matkan aikana.

Lehmuskoski nauttii vapaudesta – siitä, että pystyy kävelemään vaikka 20 kilometriä miettimättä, onkohan se muista yhtä hauskaa.

Kun lapset olivat pieniä, Lehmuskoski ”matkusti” ja oli yhden yön hotellissa kotikaupungissaan Helsingissä. Nyt matkat kauemmaksi Eurooppaan kestävät muutamia päiviä.

”En juurikaan suunnittele etukäteen. Hyödynnän työmatkoja ja olen perillä pidempään.”

Matkakohteensa Lehmuskoski valikoi niin, että ne voi ottaa helposti haltuun kävellen tai julkisilla.

Lentäminen tai suuret aikaerot eivät ole Lehmuskosken mieleen, eikä myöskään ilmaston kuormittaminen. Euroopan ulkopuolelle hän ei matkusta.

ELÄMYKSET ja halu poiketa arjesta ovat keskeisiä matkailun motiiveja myös silloin, kun liikkeellä ollaan yksin, sanoo matkailukokemuksiin perehtynyt tutkijatohtori Juulia Räikkönen Turun kauppakorkeakoulusta.

Hän on myös Suomen matkailututkimuksen seura ry:n sihteeri ja johtokunnan jäsen.

”Yksinmatkailu on lisääntynyt. Se on yksi nopeimmin kasvavista matkailijaryhmistä. Suomeen tulevista matkailijoista noin 20 prosenttia matkustaa yksin”, Räikkönen kertoo.

”Matkailun taloudellinen merkitys on kasvanut valtavasti, ja nyt 10 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta tulee matkailusta. Elämyskulutus on sitä, mihin rahaa käytetään.”

Räikkönen näkee, että nykyään on paljon hyväksytympää ottaa aikaa itselleen. Perheenäidinkään ei tarvitse enää laittaa kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle.

Silti vapaa-ajanmatkailua yksin oudoksutaan. Räikkösestä on kiinnostavaa, että yksin tehtyjä työmatkoja ei ihmetellä, mutta lomailun pitäisi olla sosiaalista. Työreissuun yhdistettyä soololomaa ei tarvitse selitellä niin paljon.

Usein yksinolo jännittää, mutta lopulta se voi tuntua mukavalta.

”Yksinmatkailijoiden kokemuksissa korostuu itsenäisyys, itsensä haastaminen ja kehittyminen. On mahdollisuus tehdä omia päätöksiä, eikä loputtomia kompromisseja. Yksin on helpompaa tavata uusia ihmisiä ja päästä mukaan seikkailuihin, jotka toisen kanssa eivät toteutuisi.”

YKSIN MATKUSTAMINEN on erikoistutkija Pekka Mustosen mukaan helpompaa kuin ehkä koskaan aiemmin. Lentäminen on halpaa, ja Airbnb:n kaltaiset uudet majoitusmuodot ovat lisänneet mutkattomuutta. Enää reissua suunnitteleva ei ole matkanjärjestäjien armoilla.

”Taustalla on matkailussakin jo kauan vaikuttanut yksilöllisyyden korostaminen. Toinen vaikuttava asia on yksinasumisen lisääntyminen.”

Myös digitalisaatio on helpottanut matkustamista. Syrjäisimmätkin tiet löytyvät nyt matkapuhelimesta.

”Kehitys on tehnyt maailmasta pienemmän. Turvallisuus on lisääntynyt ja myös naiset voivat matkustaa yksin paikoissa, joissa ei välttämättä aiemmin voinut. Monien kaupunkien vaaralliset alueet ovat muuttuneet turistikohteiksi.”

Mustosen mukaan matkailun muutoksia ei voi erottaa yhteiskunnallisista muutoksista. Tasa-arvon lisääntyminen vaikuttaa myös naisten yksinmatkailuun.

Mustonen arvelee yhden motiivin yksin matkustamiseen löytyvän nykyisistä elämänmuodoista, jotka ovat jatkuvaa ”kamppailua yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden ristipaineessa”– pitää sekä erottua että pärjätä sosiaalisesti.

”Matkustamalla yksin näistä arjen paineista voi helpommin päästä hetkellisesti eroon. Tätä voidaan pitää uutena luksuksen muotona ja palkintona.”

LEHMUSKOSKI NAUTTII matkoillaan nähtävyyksistä, jotka eivät muuta perhettä kiinnostaisi. Hän tutustuu taidemuseoihin ja paikalliseen arkkitehtuuriin. Tai vain seuraa elämää kahviloissa.

”Yksin pystyn vapautuneemmin nauttimaan, koska en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että toinen olisi mukana vain minun mielikseni.”

Karttasovelluksen avulla Lehmuskoski selvittää valmiiksi reitit, kiinnostavat paikat ja ravintolat. Juoksemista harrastava Lehmuskoski on oppinut, että monista suurista kaupungeista löytyy juosten tehtäviä turistikierroksia (running tours).

”Varaan ensimmäiselle aamulle juoksulenkin oppaan kanssa. Se on hyvä tapa tutustua kaupunkiin ja saada kiintopisteet omaa liikkumista varten.”

Aiemmin Lehmuskoski ei soitellut kotiin tai jakanut tunnelmiaan kesken matkaa. Nyt tilanne on vähän muuttunut, koska vanhin lapsi aloitti koulun ja sain puhelimen.

”Saatan ottaa kuvan tai videon ja lähettää lapsille, koska tiedän heidän tykkäävän siitä.”

KELTAINEN TAKSI kolisi hiljalleen eteenpäin ja pysähtyi kadunvarteen. Yksi renkaista oli tyhjä.

Harri Ahonen oli juuri saapunut New Yorkiin ja kuljeksi nyt Manhattanilla. Kello lähestyi neljää aamuyöllä. Uni ei hostellissa tullut, joten hän oli lähtenyt ulos.

Ahonen seurasi, kun taksia ajanut kuljettaja kaivoi vihellellen takakontista kompressorin ja alkoi täyttää rengasta. Ahonen meni auttamaan.

”Renkaassa oli niin pitkä viilto, ettei siihen saanut ilmaa. Nostin auton tunkilla ylös ja irrotimme renkaan, mutta pultit eivät sopineetkaan vararenkaan vanteeseen”, nauraa Ahonen, 57, yöllistä episodia. Rikkinäinen rengas pantiin takaisin ja kuski jatkoi ontuvaa ajoa kohti varikkoa. Ahonen jäi odottamaan aamun ensimmäisten lenkkeilijöiden ilmestymistä.

Näitä hetkiä hän rakastaa – yllätyksiä, joita ei voi suunnitella.

”Kun liikkuu yksin, tapahtuu mielettömästi kiinnostavia juttuja ja pääsee eri tavalla kontaktiin ihmisten kanssa. Olen pärjännyt rallienglannillani hyvin.”

Ahonen löysi yksinmatkailun kymmenen vuotta sitten, kun ei saanut kaveria mukaan. Halvat lennot Bostoniin piti hyödyntää nopeasti. Sää kaupungissa oli kuitenkin surkea, joten Ahonen hyppäsi bussiin ja oli neljän tunnin päästä New Yorkissa. ”Olin selvinnyt yksin maailman pääkaupunkiin ja siitä tuli voittajafiilis. Olo oli kuin elokuvassa.”

Nyt Ahonen on matkustanut paljon yksin Yhdysvalloissa ja muualla. Yleensä hän vuokraa auton ja tekee laajoja roadtrip-kierroksia ilman suuria suunnitelmia.

”Tutustun kaupunkien vanhoihin keskustoihin, kierrän laitapaikkoja ja nukun edullisesti tienvarsimotelleissa. Turistirysiä vihaan. Kivijalkaputiikeissa juttelen kauppiaiden kanssa”, sanoo itsekin kauppiastaustainen Ahonen.

YKSIN TEKEMINEN ei viittaa yksinäisyyteen, muistuttaa Mustonen. Sosiaaliset kontaktit ovat monille yksi matkustamisen tarkoitus, ja matkoilla voi löytää kaltaisiaan.

”Ihminen on sosiaalinen olento, jolla on sisäsyntyinen tarve jakaa kokemuksia. Myös yksin matkustamisesta voidaan löytää sosiaalisia piirteitä.”

Erään teorian mukaan ihminen elää nykyään turistin kaltaista elämää. Mustonen kertoo ”turistisyndrooman” tarkoittavan, että moniin asioihin, kuten esimerkiksi työhön sitoudutaan väliaikaisesti.

Paradoksaalisesti syndroomasta voi päästä eroon matkailemalla.

”Silloin etsitään kadonnutta ideaaliarkea tai piilossa olevaa minää. Matka on mahdollista nähdä pyhiinvaelluksena tai opintomatkana omaan itseen. Turisti etsii todellisuutta, jota ei enää omasta arjesta löydä.”

Räikkönen on huomannut, että halu löytää todellinen itsensä korostuu yksinmatkailun tutkimuksissa. Stressaavassa arjessa omia ajatuksiaan ei enää kuule.

”Vasta kun on pidemmän ajan yksin, voi olla mahdollista pysähtyä miettimään, mitä elämältä oikeasti haluaa.”

Räikkösen mukaan tämä voi näkyä esimerkiksi ”digipaastona”, joka nykyisin liitetään hyvinvointimatkailuun: kokemukset päivitetään vasta sitten reissun jälkeen.

AHONEN MATKUSTAA edelleen ahkerasti. Hän tekee reissuja myös vaimonsa kanssa, mutta paljon harvemmin kuin yksin.

”Joku voi ajatella sen olevan itsekkyyttä, mutta minä tykkään liikkua itsekseni. En ole koskaan ollut ujo poika, mutta tämä on kasvattanut rohkeuttani.”

Lehmuskoskesta taas tuntuu siltä, että hänen harrastustaan ymmärretään vihdoin vähän paremmin.

Marraskuussa hän oli Lissabonissa sattumalta samaan aikaan kuin ystävänsä. Tilanne selvisi Instagram-päivityksestä ja kaveri ehdotti Lehmuskoskelle lounasta.

Ravintolassa kaveri pyysi anteeksi, koska tajusi Lehmuskosken olleen lomalla yksin, ja toivoi, ettei ollut pilannut yksinoloa kutsulla.

”Hän suhtautui ihanan empaattisesti ja siitä tuli hyvä mieli. Tietysti halusin lähteä lounaalle. Ei yksin matkustaminen tarkoita totaalista eristäytymistä.”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *