Wednesday, 30 September 2020
Facebook
Twitter

Kati Kelolan kolumni: Nyt on aika(a) ajatella matkailua uusiksi

Meille on tarjoutunut aikalisä miettiä, miten voimme muuttaa omaa matkailuamme kestävämmäksi, kirjoittaa Kati Kelola.

Pandemian yllättävä sivuvaikutus on ollut nostalgia. Sitä on nyt kaikki ennen maaliskuun puoliväliä tapahtunut. Nuoruuskuvahaasteita alettiin jakaa heti, pullantuoksu on muotia.

Kun tuleva on sumua, ihminen alkaa nähtävästi perata ja hamuta mennyttä.

Myös matkoja on nyt muisteltu haikeudella ja kaipauksella. Vanhoja lomakuvia katsellaan yhdessä kuin ennen digiaikaa ja jaetaan tietenkin somessa:

”Näin huolettomia oltiin reilu kuukausi sitten San Franciscon yössä. Ehkä taas joskus.”

Lomareissaajat ovat maailmassa etuoikeutettuja.

Olemme saaneet odottamattoman aikalisän. Jo ennen koronakriisiä oli selvää, ettei ilmasto kestä nykyisen kaltaista viikonloppulentelyä.

Pandemia räjäytti sen eteemme: Tällaistako se sitten on, jos emme toimi ajoissa? Yhtä poikkeustilaa?

Koronajumi antaa aikaa kalibroida tekemisiämme. Miettiä, mikä matkustamisessa on itselle tärkeää. Millainen on hyvä matka? Mihin meillä on oikeus?

Kysyminen on välttämätöntä erityisesti meille, jotka ikävöivät San Franciscon öitä ja piazzojen päiviä. Vieraita valoja, hajuja ja ääniä, uusia kulttuureja, ihmisiä ja kieliä.

Me tuotamme päästöt. Meille lopettaminen olisi vaikeinta.

Ei vaadi mitään erityistä luopua jostain itselle merkityksettömästä. Mutta jos jotain rakastaa, on pakko yrittää löytää keinot eteenpäin.

Se on sekä etu että velvollisuus. Lomareissaajat ovat maailmassa etuoikeutettuja.

Viime vuoden aikana maailman lentokoneet kyyditsivät 4,5 miljardia matkustajaa(siirryt toiseen palveluun). Tyypillisenä päivänä ilmassa oli noin 99 700 kaupallista lentoa, sekä ihmisiä että rahtia(siirryt toiseen palveluun).

Kansainvälisten turistimatkojen määrä kasvoi neljä prosenttia edellisestä vuodesta. Yöpymisen sisältäviä matkoja oli 1,5 miljardia(siirryt toiseen palveluun).

Luvut ovat suuria, mutta ennen kaikkea ne ovat väärän suuntaisia. Matkailu ja lentäminen ovat vain lisääntyneet, vaikka tutkijat varoittelevat, että kassalla voi odottaa ”helvetillinen lasku”(siirryt toiseen palveluun).

Tähän asti olemme voineet mennä omantunnon mukaan. Hyvittää ja pelastaa.

Sitrassa on laskettu(siirryt toiseen palveluun), että vuonna 2030 jokaisen suomalaisen päästöt saisivat olla enää 2,5 tonnia vuodessa, jos haluamme yhä päästä Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteeseen. Luku sisältää kaiken kuluttamisen: ruuan, sähkön ja sitä rataa. Myös matkustamisen.

Päästöhyvityksiä tarjoavan Atmosfairin laskurilla meno-paluu Helsingistä Kanarialle Las Palmasiin tuottaa parin tonnin päästöt.

Voi siis olla, että nykymenolla vuonna 2030 emme enää kysy, saako vielä lentää, vaan mihin voi edes lähteä.

Voisiko usean lyhyen matkan korvata jollain pidemmällä? Ehkä se jäisi paremmin mieleenkin.

Ihminen on matkustanut hitaasti paljon kauemmin kuin hän on matkustanut nopeasti. Lentoturismi käynnistyi kunnolla vasta 1950-luvulla – ja oli pitkään kallista.

Sitä ennen matkoja tehtiin harvoin ja usein pitkiä oleskeluja varten (toki, myös vaivalloisesti). 1900-luvun vaihteen hivernantit eli talvikaudeksi lämpöön matkustavat eurooppalaiset aristokraatit talvehtivat Rivieralla. Taiteilijat hakivat vaikutteita Roomasta ja Pariisista kuukausien ajan. Nyky-hivernanteja ovat Fuengirolan suomalaiseläkeläiset.

Palkkatyössä irtiotot eivät onnistu tuosta vain, mutta monilla on yhä pitkä kesäloma.

Voisiko usean lyhyen matkan korvata jollain pidemmällä? Ehkä se jäisi paremmin mieleenkin.

Halvat lennot ovat opettaneet meidät katsomaan karttaa reittiverkostojen rihmastona. Niiden ulkopuolelle jää suurin osa maailmasta. Siellä odottavat ne turistivirtojen ulkopuoliset uudet löydöt, joita moni etsii.

Heiltä, jotka ovat jo vaihtaneet taivaalta raiteille, kuulee yleensä samaa: muutos ei kaduta. Lentokenttäsählääminen on stressaavaa, päälle jetlag. Junassa rytmi rauhoittuu. Kyllä, aikaa kuluu, mutta ideana on, että koko matka on osa lomaa, ei vain perillä vietetty aika.

Lentoyhtiöt ja reittikartat näyttävät erilaisilta, kun pandemia päättyy. Esimerkiksi Lufthansalla uskotaan(siirryt toiseen palveluun), ettei lentomatkustaminen palaudu entiselleen vuosiin. Yhtiö on ilmoittanut poistavansa laivastostaan kymmeniä koneita turhina, lakkauttavansa Germanwings-halpayhtiönsä ja supistavansa Eurowingsin toimintaa.

Lentämisestä tulee siis todennäköisesti joksikin aikaa taas kallista. Sekin voi ohjata lomasuunnittelua uusiksi.

Kriisit muuttavat arvostuksiamme ja tarpeitamme.

Britanniassa ensimmäisen maailmansodan sokki sai ihmiset kävelemään, kirjoittaa Robert MacFarlane kirjassaan The Old Ways. Patikointi nousi uuteen kukoistukseen, kun sodan arpeuttamat ihmiset vetäytyivät maaseudulle kasvattamaan uusia juuria.

Vanhat reitit ja polut toivat lohtua. Ne ovat kuin maisemaan uurtuneita tapoja. Polkuja on vaikea tehdä yksin. Polut yhdistävät.

Kun maailma jossain vaiheessa alkaa taas avautua, voi olla, että lähiseudutkin tuntuvat aluksi kaukaisilta. Ihan tavallinen kokee renessanssin.

Poikkeuskiintiö on täynnä.

Kati Kelola

Kirjoittaja on toimittaja, joka tekee parhaillaan kirjaa maata pitkin matkustamisesta. Aiemmin hän on pohtinut matkailua Mondon päätoimittajana.

Aiheesta voi keskustella 6.5. klo 23.00 asti.

Lähteet: yle.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *