Monday, 28 September 2020
Facebook
Twitter

Tuore tutkimus horjuttaa käsitystä siitä, että korona­virus kaataisi vain ”tiensä päässä olevia” ihmisiä – uhreilla olisi ollut yli 10 vuotta elämää edessään

Fyysisen terveyden ohella koronaepidemian torjuntatoimilla on todennäköisesti seurauksia myös muuhun hyvinvointiin. Nämäkin seuraukset voivat vähentää elinvuosia.

PERUSKUVA koronapandemiassa on ollut se, että viruksen aiheuttamaan tautiin kuolee valtaosin vanhuksia, joilla on muita pitkäaikaissairauksia. Näin se näyttää olevan Suomessakin.

Suomessa koronatautiin kuolleista lähes 90 prosenttia on jo täyttänyt 70 vuotta ja 70 prosenttia on täyttänyt 80 vuotta. Kuolleiden mediaani-ikä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietojen mukaan 84.

Myös Ruotsissa kuolemat ovat painottuneet samalla tavalla vanhimpiin ikäluokkiin.

Peruskuva on vienyt ajatukset siihen, että tautiin kuolee etupäässä sellaisia, joiden elämä olisi ollut muutenkin lähellä loppua.

UUSI Glasgow’n ja Edinburghin yliopistojen tutkimus kuitenkin horjuttaa kuvaa siitä, että koronatauti veisi vain ihmisiä, jotka ovat jo aivan tiensä päässä. Useimmilla olisi ollut vielä monta vuotta jäljellä, ellei koronatauti olisi iskenyt, laskivat tukijat.

Tutkijat käyttivät aineistonaan epidemiasta pahasti kärsineen Italian kuolemia, joita oli tutkimuksen aineistossa 6 800. Lisäksi he arvioivat Walesin 850 000 ihmisen väestöaineistolla, miten eri pitkäaikaissairaudet tai niiden yhdistelmät vaikuttavat odotettuun elinikään.

RYHMÄ laski, että keskimäärin koronatautiin kuollut mies menettää yli 14 vuotta elämästään ja nainen 12 vuotta. Kun otetaan huomioon heidän potemansa pitkäaikaissairaudet, menetys on miehillä 13 ja naisilla 12 vuotta.

“Tämä tarkoittaa sitä, että monien sairauksien huomioon ottamisesta huolimatta useimmat yksilöt menettivät huomattavasti enemmän kuin yksi tai kaksi vuotta, niin kuin jotkut kommentaattorit ovat väittäneet”, tutkijat kirjoittavat vielä vertaisarvioimattomassa tutkimuksessaan.

Ryhmä otti huomioon vain yli 50-vuotiaat. Siitä huolimatta menetettyjen elinvuosien määrä voi vaikuttaa hätkähdyttävän suurelta. Yllättävyys johtunee osin siitä, että pidetään mielessä odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä eikä oteta huomioon, että se muuttuu iän mukana.

Odotettavissa oleva elinikä on korkea, jos on päässyt 80-vuotiaaksi asti. Suomessa tämän rajapyykin savuttaneiden miesten voi odottaa elävän vielä seitsemän vuotta ja naisten kahdeksan. Italiassa tämän ikäinen elää mukaan keskimäärin vielä lähes kymmenen vuotta.

TERVEYDEN ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimusprofessori Pekka Jousilahdesta tutkimus vaikuttaa hyvin tehdyltä. Silti arvio yli kymmenen vuoden menetyksestä vaikuttaa kovin suurelta.

Suomessa puolet koronakuolemista on sattunut vanhusten hoivakodeissa. Niiden asukkaat ovat hyvin huonokuntoisia, eivätkä he pärjäisi kotona edes hyvin vahvalla tuella.

”Keskimääräinen oloaika hoivakodeissa on kahdesta kolmeen vuotta. Siitä voi päätellä, että asukkailla olisi maksimaalien keskimääräinen elinaika kolme vuotta”, Jousilahti arvioi.

JOS Suomessa tällä hetkellä kertyneiden koronakuolemien takia menetetyt elinvuodet lasketaan keskimääräisen eliniän odotteen mukaan, niitä on kertynyt pari tuhatta. Miehille keskimääräinen eliniänodote olisi ennakoinut vielä lisäaikaa seitsemän vuotta ja naisille yhdeksän vuotta.

Arvio ei huomioi sitä, että menehtyneet ovat olleet sairaampia kuin heidän ikätoverinsa keskimäärin. Tämä pätee erityisesti hoivakodeissa menehtyneisiin. Jos koronatauti ei olisi vienyt, jokin muu tauti olisi.

”Jotkut potilaat ovat voineet olla niin huonokuntoisia, että jos korona ei olisi ehtinyt, influenssa tai jokin muu infektio olisi ollut se viimeinen niitti. Se tarkoittaisi elinajanodotteessa vain viikkojen tai kuukausien vähennystä”, Jousilahti sanoo.

ARVIO vastaa sitä, mitä joukko geriatrian professoreita esitti hoitokotien tilannetta käsitelleessä HS:n mielipidekirjoituksessaan.

”Ilman koronatartuntaakin keskimääräinen jäljellä oleva elinaika lasketaan kuukausissa eikä vuosissa. Elämä hiipuu hiljaa, ja saattohoidon käynnistää tavallisimmin jokin infektio”, professorit kirjoittivat.

MENETYKSET luonnollisesti kasvavat, kun epidemia leviää. THL:n epidemiamallintajien suurin arvio tartuntakuolleisuudesta on 0,2 prosenttia.

Jos epidemia laajenee ja virus tartuttaa lopulta vaikkapa puolet väestöstä, kuolleiden määrä voisi silloin kohota 5 500 ihmiseen.

Maailmalla on esitetty suurempiakin arvioita kuolleiden osuudesta tartunnan saaneista. Oxfordin yliopistossa tehty arvio on 0,4 prosenttia, mikä kaksinkertaistaisi kuolleiden määrän.

KORONAEPIDEMIALLA, taudin hoitamisella ja epidemian leviämisen torjuntatoimilla voi olla myös epäsuoraa vaikutusta muista syistä johtuvaan sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.

Kaikkien kuolemien kokonaismäärä epidemian ajalta ei Jousilahden mukaan poikkea aikaisemmista vuosista koronkuolemista huolimatta. Tosin kuolemien raportoinnissa on viivettä, eikä niiden tarkkaa määrää vielä tunneta.

Esimerkiksi influenssaan kuollaan nyt vähemmän. Voi olla, että tänä vuonna kiertävä influenssavirus ei ole niin ärhäkkä tai sitten koronaviruksen torjuntatoimet, kuten turvavälit ja parantunut käsihygienia, ovat ehkäisseet myös muita infektiota.

Osittain korona on korvannut muita infektiota kuolinsyynä, mikä selittää osaltaan sitä, että kuolintapausten määrät ovat pysyneet aiempien vuosien tasalla.

MUUT sairaudet pääsevät puraisemaan pahemmin, kun ihmiset eivät enää lähden lääkäriin niin kuin aikaisemmin liikkumisrajoitusten tai koronapelon takia.

”Todennäköisesti ihmiset jättävät huomiotta vakaviakin oireita eivätkä hakeudu hoitoon yhtä nopeasti kuin ennen. Tyypillinen esimerkki on sydän- tai aivoinfarkti. Tämä voi aiheuttaa hyvin nopeita terveysvaikutuksia ja kuolemia”, Jousilahti sanoo.

Tätä ei vielä näy kuolleisuustilastoissa, mutta se voi johtua viiveestä kuolinsyiden rekisteröinnissä.

KÄYNNIT perusterveydenhuollon vastaanotoilla ovat vähentyneet alle puoleen ja suun terveydenhuollossa vielä enemmän.

”Se tarkoittaa sitä, että hyvin monia pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien kontrollikäyntejä on jäänyt väliin. Pitkällä aikavälillä se voi näkyä niin, että näiden sairauksien hoitotasapaino huononee ja ne pahenevat”, Jousilahti kertoo.

Myös syöpäseulonnoissa käynnit ovat vähentyneet alle puoleen. Osa syövistä voi siksi jäädä huomaamatta, minkä seurauksensa nämä sairaudet voivat kehittyä vakavammiksi.

Ihmisten tulisikin pitää huolta pitkäaikaissairauksien hoidosta ja vakavan sairauden oireiden ilmaantuessa hakeutua päivystykseen, aivan niin kuin ennen epidemiaakin.

PITKÄLLÄ aikavälillä terveys kärsii myös siitä, että ihmiset liikkuvat vähemmän rajoitustoimien takia. Tästä on ollut merkkejä THL:n tekemässä koronanepidemian vaikutusten seurannassa.

Ensimmäisten alustavien tulosten mukaan liikunta ja yksinäisyys olivat lisääntyneet.

FYYSISEN terveyden ohella koronaepidemian torjuntatoimilla on todennäköisesti seurauksia myös muuhun hyvinvointiin, mihin viittaa myös havainto yksinäisyyden lisääntymisestä. Nämäkin seuraukset voivat vähentää elinvuosia.

Näin ainakin laskee ryhmä Sveitsissä työskenteleviä tutkijoita vielä vertaisarvioimattomassa tutkimuksessaan.

He arvioivat, että kolme kuukautta kestävät tiukat liikkumis- ja tapaamisrajoitukset johtavat psykososiaaliseen kuormitukseen, joka vähentää keskimäärin muutaman kuukauden sveitsiläisten elämää.

TAAKKA kasaantuu pienelle kahden prosentin haavoittuvaiselle vähemmistölle. Heidän elämänsä lyhenee tutkijoiden arvioiden mukaan lähes kymmenen vuotta.

Tutkijat ottivat arviossaan lukuun sen, miten rajoitustoimet vaikuttavat itsemurhiin, masennukseen, alkoholiongelmiin, kotiväkivallasta johtuviin lapsuuden traumoihin, avioeroihin ja sosiaaliseen eristyneisyyteen. Kaikkien näiden arvioidaan lyhentävä elinvuosia.

”Maita on tosi vaikea verrata keskenään. Vaikutukset ovat olleet varmasti Suomea raskaampia niissä maissa, joissa epidemia on ollut pahempi, liikkumista on rajoitettu enemmän kuin Suomessa ja terveydenhuolto jouduttu keskittämään koronatapausten hoitoon”, kommentoi THL:n tutkimusprofessori Jaana Suvisaari.

SUOMESSAKIN on raportoitu esimerkiksi perheväkivallan lisääntymisestä ja kannettu huolta etäkoulua käyvien lasten tilanteesta perheissä, joissa on ongelmia. Lomautukset ja työttömyysriski voivat myös koetella terveyttä.

THL on aloittanut kyselytutkimuksen siitä, kuinka paljon psyykkistä kuormitusta Suomessa koetaan.

Tähän mennessä ainakaan mielenterveyden hoito ei Suvisaaren mukaan ole kärsinyt.

KAIKEN kaikkiaan Pekka Jousilahti uskoo, että rajoitustoimet ovat tulleet tarpeeseen, vaikka nekin osaltaan syövät terveyttä. Ilman tiukkoja rajoituksiakin ihmiset olisivat muuttaneet käyttäytymistään ja estäneet siten viruksen liikkeitä, mutta tuskin riittävästi.

”Kuolleisuus olisi todennäköisesti huomattavasti suurempi, eikä talouselämäkään olisi säästynyt vaurioilta. Olennaista on ollut se, että kaikki Suomessa koronan takia tehohoitoa tarvitsevat ovat sitä saaneet”, Jousilahti sanoo.

Hän muistuttaa, että päätökset on tehty epävarmuudessa ja niitä on muutettu ja muutetaan, kun tieto epidemian vaikutuksista lisääntyy.

Lähteet: hs.fi

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *