Thursday, 3 December 2020
Facebook
Twitter

Vahtilan voimapari teki ruskamatkan VW Kleinbus -hippipakulla: ”Siinä on melkein ihaninta se, ettei saa olla kiire” – Katso upeat ruskakuvat Kilpisjärveltä!

Vahtilan voimapari pakkasi pakuunsa koirat ja kanin ja ajoi Kilpisjärvelle juuri oikeaan aikaan syyskuussa. Jos et usko, katso kuvat!

Karkinpunainen Volkswagen Kleinbus on parkkeerattu Kilpisjärven rannalle. Sen viereen pystytetyn telttasaunan piipusta nousee savu, ja tyynen järven takaa siintää Saanatunturi. Käsivarren luonto hehkuu ympärillä punaisena kuin sadussa. Milla ja Markku Vahtilan ensikosketus Lapin syksyyn ei olisi voinut juuri taianomaisempi olla – eikä ruskamatka sen ajoitukseltaan.

Ruskareissu Lappiin oli ollut haaveissa jo pitkään, mutta komeimman väriloiston aikaikkuna on pieni, ja siihen kohtaan oli aina sattunut työ- tai jokin muu este. Tänä syksynä ruskamatka viimein onnistui, ja alle oli saatu toinen haaveiden kohde, aito hippipaku.

Sen perään mahtuvat nukkumaan sikin sokin kaikki: paitsi kolmikymppinen aviopari itse myös huskyt Sisu ja Hukka sekä porukan pienin matkaaja eli Pumba-kani.

”Se kulkee meidän mukana joka paikkaan. Se on vähän erikoinen pupu, se ei taida tietää olevansa kani”, Milla Vahtila naurahtaa.

Vahtiloiden Kleinbussin katon voi leiriytyessä nostaa ylös, jolloin sisätilan saa avarammaksi. © MILLA VAHTILA

Telttasauna helpotti peseytymistä, sillä Kilpis­järven vesi oli kylmää – ei tosin niin kylmää kuin kesäkuussa. © MILLA VAHTILA

Kleinbus Englannista

Lukion vanhojen tansseissa tutustuneet ja hetikohta toisiinsa rakastuneet Milla ja Markku ovat eräänlaisia elämäntapa­yrittäjiä, joilla työ ja vapaa- aika sotkeutuvat suloisesti toisiinsa.

Milla tekee video- ja valokuvauksia sekä tiedotushommia, Markku taas on viittä vaille valmis fysioterapeutti ja menestynyt telinevoimistelija.

Markun laji on renkaat, joilla hän on saavuttanut yhdeksän Suomen mestaruutta. Muutama vuosi sitten Markku joutui loukkaantumiskierteeseen, joka on sisältänyt muun muassa kaksi olkapääleikkausta. Tavoitteena on kuitenkin palata vielä vähintään Suomen huipulle.

”Kyllä mä sen kymmenennen mestaruuden ainakin haluan”, hän naurahtaa.

Pariskunnan arkeen on kuulunut matkustelua ja omien intohimojen jalostamista hengenpitimiksi. Yhteinen asenne on se, että vähempikin riittää, jos vain voi elää omannäköistä elämää ja toteuttaa haaveitaan.

Ruskamatka tarjoaa parastaan. Markku ja Milla koirineen matkalla Pikku-Mallan huipulle. Pumbakin on mukana Markun repussa, jossa se viihtyy maisemia katsellen ja eväitään puputtaen. © MILLA VAHTILA

Milla sai yhtenä yönä kuvattua revon­tulet Mallan luonnon­puiston parkkipaikalla. © MILLA VAHTILA

Monta vuotta yksi niistä oli oman hippipakun hankinta.Teksti jatkuu alempana

”Sitten herättiin, että mitä ihmettä me vaan haaveillaan, hankitaan nyt se ihan oikeasti”, Milla sanoo.

Sopiva ja toiveiden mukainen pakettiauto löytyi Englannista. Vahtilat halusivat, että se on alkuperäinen, Saksassa valmistettu Kleinbus, jossa on ylös nouseva katto. Sellaisia ei ollut Suomessa oikein tarjolla. Auton piti myös olla hyvässä kunnossa, sillä fiksaamiseen voisi mennä arvaamattoman paljon rahaa.

”Varsinkin kun lähtökohta oli se, ettemme tienneet autoista mitään”, Milla toteaa.

Auto herättää ansaittua ihastusta etenkin siinä sukupolvessa, joka muistaa klein­bussit omasta lapsuudestaan.

Mäntsälän Kuplapajasta Vahtilat saivat kuitenkin arvokkaita vinkkejä auton ostoon, ja sittemmin etenkin Markku on opetellut Kleinbussin huoltoa.

Vuosi sitten kesällä punainen minipakettiauto ajettiin Suomeen pikkukylästä Lontoon läheltä. Vahtilat antoivat sille nimeksi Kuukkeli.

Lapin lintu on päässyt pitkälle ajomatkalle jo muutaman kerran. Auto herättää ansaittua ihastusta etenkin siinä sukupolvessa, joka muistaa kleinbussit omasta lapsuudestaan.

”On kiva ajaa, kun muillekin ihmisille tulee hyvä mieli. Meidän omien vanhempien ikäiset ihmiset ovat Kuukkelista ihan innoissaan, vilkuttavat ja näyttävät peukkua”, Milla kertoo.

Kuukkelin perällä tiivistyy paitsi tunnelma myös kosteus, kun siellä nukkuu kaksi ihmistä, kaksi koiraa ja kani. © MILLA VAHTILA

Ruskaretkelle saatiin mukaan myös telttasauna ja grilli, kun hippi­pakun perään pistettiin Millan isovanhempien vanha peräkärry. © MILLA VAHTILA

Pari astetta sisällä

Milla ja Markku Vahtila kävivät Kuukkelilla Kilpisjärvellä jo kesäkuussa ja jatkoivat tuolloin matkaa Lofooteille asti. Niin Lappi kuin Pohjois- Norja on pariskunnalle tuttua seutua.

He ovat aiemmin ehtineet nähdä matkoillaan Borneon viidakot, Saharan aavikot ja Galapagossaarten kilpikonnat. Hippipakun hankinta osui hyvään ajankohtaan sikäli, että sillä on hyvä huristella kotimaassa nyt, kun ulkomaille ei koronan vuoksi voi lähteä.

”Suomessa riittää nähtävää vaikka kuinka paljon. Kansallispuistojakin on suunnilleen viidenkymmenen kilometrin välein”, Markku muistuttaa.Teksti jatkuu alempana

Ruskaretkellään Vahtilat jättivät turisteja kuhisseen Saanatunturin väliin ja nousivat sen sijaan Pikku-Mallalle. Yöt vietettiin muutamassa eri paikassa, muun muassa Mallan luonnonpuiston läheisellä parkkipaikalla.

Kilpisjärven rannalta veneen­laskupaikan vierestä löytyi sopivasti tilaa autolle ja telttasaunalle. © MILLA VAHTILA

Kuukkelin varustukseen kuuluu pieni jääkaappi sekä ”hupisähköä” antava ylimääräinen akku, josta saa virtaa valoihin ja laitteisiin. Syyskuisella ruskareissulla virrat olivat välillä vähissä.

”Siellä oli niin hienon näköistä, että mulla koko ajan drone ilmassa. En ole ikinä saanut niin hyviä ilmakuvia”, Milla sanoo.

Lämmitys toimii Kuukkelissa vain silloin, kun auto on liikkeessä, ja silloinkin sisällä päästään korkeintaan kymmenen astetta ulkolämpötilan yläpuolelle. Kilpisjärvellä sisälämpötila laski öisin muutamaan asteeseen. Kun perässä tuhisee kaksi ihmistä ja kolme eläintä, tunnelma on aamuisin varsin kostea.

Vahtiloille se on kuitenkin luksusta aiempaan telttailuun verrattuna – eivätkä he mitään todellista luksusta kaipaakaan.

Sekin on pelkästään hienoa, että Kuukkelilla on köröteltävä sellaista tasaista kahdeksankympin matkanopeutta.

”Siinä on melkein ihaninta se, ettei saa olla kiire. Se on oikeastaan se koko pointti. Mitä vaan voi tapahtua milloin vaan, ja ei voi olla kiire mihinkään. Siihen kiteytyy oikeastaan se, millaista elämää haluamme elää”, Milla Vahtila sanoo.

Lähde: Seura