Perheen kanssa paljon matkustava Mira: 7 asiaa, joita lasten kanssa reissatessa oppii itsestään ja elämästä

Lasten kanssa reissatessa saa nauraa makeasti – ainakin jälkeenpäin – kirjoittaa lastensa kanssa paljon matkaileva Mira Jalomies.

Matkailu lasten kanssa on erilaista kuin matkailu ilman lapsia, sen tietävät kaikki sitä kokeilleet. Itse olen reissannut lasteni kanssa ennakkoluulottomasti kymmenissä maissa, enkä antaisi niitä kokemuksia mistään hinnasta pois, vaikka hetkittäin saatan kyllä toisella tavalla ajatellakin.

Lapset, ja varsinkin pikkulapset, tuovat reissuihin mukaan muun muassa tällaisia piirteitä:

1. Joka hetkessä piilee odottamattoman käänteen mahdollisuus

Yllätyksellisyys kuuluu matkailuun. Se kuuluu myös lasten kanssa elämään. Kun yhdistää lapset ja matkailun, tylsiä hetkiä ei pääse tulemaan.

Esimerkiksi leppoisa rantakäyskentely juuri ennen veneen lähtöä, ja pitkän kotiinpaluumatkan alkua, voi saada yllättävän adrenaliiniruiskeen vaikkapa siitä, että lapsi keksii yhtäkkiä loikata polviaan myöten paksuun, haisevaan mutaliejuun.

2. Eivät vain ne isot, vaan myös pienet asiat

Aikuinen haltioituu autiomaan suunnattomuudesta ja tyhjyydestä, lapsi hiekalla vipeltävästä koppakuoriaisesta tai sen jättämistä jäljistä. Aikuiseen tekee vaikutuksen kaupungin kahvilakulttuuri, pikkulapseen juuri tietyn kahvilan nojatuoli, johon voi rakentaa pesän.

3. Oman ajan ja tilan sijasta on perheaikaa ja perhetilaa

Pikkulasten kanssa matkaillessa aikuisen oma aika ei suinkaan merkitse sitä, että loikoo päivän uima-altaan laidalla kirjan kanssa. Se tarkoittaa sitä lyhyttä uupunutta hetkeä, jolloin plärää hotellihuoneen sängyssä kännykkää ennen kuin nukahtaa – pitää olla hiljaa ja pimeässä, jotta vieressä nukkuvat lapset eivät häiriinny ja herää.

Mitä isommat lapset, sitä ahtaampaa on hotellihuoneessa. Joko sinne mahtuu ainoastaan sänkyjä, tai sitten niitä ei ole tarpeeksi, jolloin kapeastakin parisängystä tulee perhepeti.

 

4. Ravintoloissa ruokailu muuttuu

Lasten kanssa matkaillessa unelmien illallinen ei tarkoita kahden tunnin herkuttelua monen ruokalajin taiteellisine hifistelyannoksineen, vaan jotain tosi rentoa paikkaa, josta saa nopeasti pizzaa.

Rentouttavin ja houkuttelevin illallinen on huonepalvelusta tilattu klubileipä, tai kaupasta haetut eväät.

 

5. Neuroottisuus vaivaa

Asioita on tehtävä ennakoiden ja varmuuden vuoksi. Pakataan yksi laukullinen ylimääräistä vaihtovaatetta ja tavaraa, ja repullinen evästä. Poiketaan jokaiseen mahdolliseen vessaan. Lasketaan herkeämättä omaisuutta; kuinka monta laukkua ja My Little Pony -lelua, passia ja lasta. Onko nälkä tai jano? Ai ei ole, no tankataan silti, koska muuten ne iskevät heti seuraavan nurkan takana.

6. Joka hetki on täyttä toimintaa

Edes rannalla ei koskaan ihan vain olla, vaan touhutaan jotain, ellei muuta niin järjestetään kiviä riviin. Reissun jokainen mahdollinen odotteluhetki ja paikasta toiseen siirtymä täytetään viihdyttävillä arvausleikeillä, kilpailuilla ja peleillä. Missä tahansa voi leikkiä hippaa ja piilosta, vaikka moskeijan pilareiden välissä tai vanhankaupungin labyrinttikujilla.

 

7. Hoppuilun sijaan hidastellaan

Pikkulapsilla on loputtomasti energiaa, sekä pomppimis- ja juoksenteluhaluja, paitsi silloin, kun pitäisi siirtyä paikasta A paikkaan B. Heidän energiansa ehtyy myös lähes tajuttomuutta lähenteleväksi väsymykseksi aina silloin, kun pitäisi kiiruhtaa lentokenttäterminaalin päättymättömillä käytävillä mahdollisimman rivakasti koneesta toiseen.

Koska tiukat aikataulut, kiire ja lasten kanssa reissaaminen ovat katastrofaalinen yhtälö, hoppuilu muuttuu hidastamiseksi ja ahneus valikoivuudeksi aivan väistämättä – ja siitä aiheutuu itsellekin lopulta ihan vain pelkkää hyvää.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.
 
 
Lähde: IltaSanomat