6 tapaa, joilla ikä muuttaa matkailua: ”Tylsyyden symboleista on tullut hemmottelukeitaita, joihin pääsyä odottaa”

Parikymppisen reppureissaajan ja nelikymppisen matkailijan tarpeet ja toiveet eroavat toisistaan monessa asiassa kuin yö ja päivä, kirjoittaa matkailua kaiken ikäisenä rakastava Mira Jalomies.

 

Kun reissasin nuorena opiskelijana, rahaa oli vähän. Koska halusin kuitenkin venyttää matkalla oloajan mahdollisimman pitkäksi, kituutin aivan olemattomalla päiväbudjetilla – ja kaiken piti sen vuoksi olla mahdollisimman halpaa. Nykyään tekisin mieluummin lyhyemmän matkan, jotta voisin tehdä sen miellyttävämmin ja nautinnollisemmin.

On jokunen muukin asia, joita olen oppinut arvostamaan, osittain toki väljemmän budjetin myötä, vasta myöhemmillä matkoillani:

1. Suunnitelmallisuus

Parikymppisenä lähdin rinkkoineni Aasiaan, paluulentoa lukuun ottamatta ilman että oli hajuakaan yhtään mistään  majapaikoista, kuljetuksista, matkareitistä, nähtävyyksistä. Eläköön spontaanius!

Nyt nelikymppisenä etukäteissuunnittelu on kaiken A ja O.

Kattavan nettitutkimuksen perusteella valitut hotellit on ehdottomasti varattava hyvissä ajoin, jopa kuukausia ennen matkaa. Lentokenttäkuljetuskin on hyvä buukata, ja retket ja päiväohjelmat on ainakin hahmoteltava valmiiksi. Myös ravintolat on tiedettävä ennalta, jotta kaikki olennainen tulee varmasti koetuksi ja maistetuksi.

Suunnitelmallisuus säästää hermoja ja arvokasta aikaa paikan päällä. Eläköön mielenrauha!

 

2. Mukavuus ja turvallisuus

Epäinhimillisen aikaiset aamuherätykset ja tiukat lentojen vaihdot eivät parikymppisenä haitanneet – päinvastoin ne lisäsivät tunnelmaa ja reissufiilistä.

 

Nykyään, kun tunnelma syntyy ihan muista asioista, pelaan varman päälle, kaiken kiireen ja stressin minimoiden. Suosin suoria lentoja, enkä saavu mihinkään viime tipassa, vaan mieluummin ihan liioitellun aikaisin.

 

Puoli vuorokautta kestävät bussimatkat kuuluivat reppureissuilla asiaan – umpisurkeat tiet ja kuskin ilmiselvä itsemurhahakuisuus olivat osa seikkailua. Nykyään istahdan vuokra-autoon, taksiin tai lentokoneeseen, jos koen sen miellyttävämmäksi ja turvallisemmaksi.

 

3. Hotellit

Nuorena saatoin koisia yön juna-aseman lattialla tai missä tahansa ikkunattomassa bunkkerissa. Majoituksen tärkein, ja joskus ainoa, kriteeri oli sen halpuus.

Nykyään, monella matkalla, suurin osa budjetista hupenee hotelleihin. Hotellin on hyvä olla vähintäänkin viihtyisä, mieluusti myös positiivisella tavalla erottuva ja mieleenpainuva, sekä sijaita hyvällä paikalla. On oltava asianmukaisesti varusteltu huone, mukava sänky ja ehkä jopa kauniit maisemat ikkunasta.

 

Ennen majapaikka oli kohteesta riippumatta vain nukkumista varten. Nykyään etsin hotelleja, jotka ovat itsessään elämyksiä. Oikein ihanassa rantahotellissa voi aivan hyvin viettää koko loman.

4. Nautiskelu ja hemmottelu

Hämärästi muistan ajan, jolloin syöminen muistutti auton tankkausta. Moni aamiainen korvautui kekseillä. Nyt ruokailut ovat matkalla usein päivän kohokohtia, pitkään nautittu herkullinen aamiainen menee kaiken edelle, ja ruoan hyvä maku päihittää mennen tullen jännittävät, mutta totuttelua vaativat paikalliset ”herkut”, joita en enää testaile pakonomaisesti, vaan valikoiden.

Aiemmista tylsyyden ja turhuuden symboleista, hotellin spa-osastoista, on tullut hemmottelukeitaita, joihin pääsyä oikein odottaa.

 

5. Nukkuminen

Parikymppisenä baarit, diskot ja klubit lukeutuivat kohteen päänähtävyyksiin. Sittemmin baarikäynnit ovat vaihtuneet kahviloissa istuskeluksi, eikä ole harmainta aavistustakaan, löytyykö kohteesta yöelämää vai ei. Hyvät unet kiilaavat kaiken ohitse ja ne alkavat klo 22.

 

Jos on aivan pakko valita aikainen aamulento, saatan viettää matkaa edeltävän yön lentokenttähotellissa, jotta voin maksimoida uniajan.

6. Tutut kohteet

Ennen oli kova hinku nähdä ja kokea aina jotain erilaista ja saada passiin uusien maiden leimoja. Miksi ihmeessä menisin samaan paikkaan kahta kertaa?

Nykyään minulla on alati kasvava lista nimenomaan niistä kohteista, joihin haluan palata uudestaan ja uudestaan – joskus siksi, että se on helppoa ja kätevää, mutta useimmiten siksi, että en saa niistä paikoista tarpeekseni.

 

 

Lähde: Iltasanomat