”Saaristo on sielunmaisemani”

Kun joku ehdotti kuvien painamista kirjaksi asti, Mika Ihamuotila istahti laiturin nokkaan ja kirjoitti kuvien kaveriksi tarinan purjehdusreissustaan.

Suomesta puhutaan aina tuhansien järvien maana. Suomi on myös tuhansien saarien maa. Itse asiassa Suomessa on vuonna 2018 julkaistun saariselvityksen mukaan huikeat 224 661 saarta.

Tämän on huomannut myös Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila, sillä häneltä on julkaistu kirja Tuhansien saarten maa (Otava, 2020).

Teos muodostuu Ihamuotilan ottamista valokuvista ja matkakertomuksesta.

– Harrastuksestahan tämä lähti. Saaristo on sielunmaisemani. Olen siellä onnellisimmillani. Joka kesä menen sinne veneellä.

Ihamuotila on sisämaan lapsi ja viettänyt nuoruutensa maatilalla. Siksi hän ihmetteleekin, kuinka palava rakkaus saaristoon syntyi.

 

– Saariston valtava karuus viehättää. Myös se ajatus, että on mahdollisuus päästä kauemmaksi. Rankan työn vastapainona saaristo toimii paremmin kuin mikään muu. Moni pitää merta pelottavana elementtinä, mutta minulle kävi päinvastoin. Meren rajuus on sellainen ilmiö, että se viehättää.

 

  • Jutun kuvat saaristosta ovat poimintoja Ihamuotilan kirjasta.


  •  
  •  Rankan työn vastapainona saaristo toimii paremmin kuin mikään muu.
  •  
  •  

  • KIRJAPROJEKTI alkoi vahingossa, kuten hyvillä jutuilla on tapana.

    – Olen ottanut paljon valokuvia 40 vuoden aikana. Minähän olen ihan amatööri. Joskus kouluaikana kehitettiin kavereitten kanssa pimiössä kuvia, ja minä voitin yhden valokuvauskilpailunkin, mutta en missään nimessä pidä itseäni ammattikuvaajana. No, niitä kuvia on tullut laitettua sosiaaliseen mediaan ja olen saanut niistä palautetta, että tee ihmeessä kirja noista.

  • Sitten alkoi koronapandemia. Ilman epidemiaa kirja olisi saattanut jäädä ajatuksen asteelle.

  • – Kalenterista hävisivät kaikki ulkomaanmatkat ja lentokoneessa istumiset. Tein etätöitä saaristosta ja aina Teams-palaverien välissä istuin kalliolla tai laiturin nokassa ja naputtelin kirjaa kasaan. Siinä tehdessä aukeni omatkin silmät, että kuinka tärkeä tämä saaristo on.

  • Aluksi Ihamuotila suunnitteli tekevänsä kahvipöytäkirjan. Alitajunta vaati kuitenkin enemmän kuin pelkkiä kuvia ja kuvatekstejä. Hän päätti ottaa lukijaa kädestä kiinni ja viedä tämän mukaansa purjehdukselle.

  • – Tein viime kesänä kolme purjehdusta, joista koostin yhden kertomuksen.


  •  
  •  Saastumisen näkee ihan silmällä. Vielä 20 vuotta sitten Itämerellä näki veden läpi kampeloita. Nyt ei näy.
  •  
  •  

  • ITÄMEREN saastumisesta on puhuttu pitkään, eikä siitä pääse mihinkään, Suomen edustan merialue on pahassa jamassa.

    Itämeri kärsii erityisesti rehevöitymisestä. Varsinkin Itämeren rannikkovedet voivat huonosti. Ihminen on tähän suurin syypää. Rannikkovesiämme rehevöittävät erityisesti maa- ja metsätaloudesta valuvat ravinteet.

  • – Tutkimuksia kun katsoo, niin onhan se meri saastunut ja siitä pitää olla huolissaan. Saastumisen näkee ihan silmällä. Vielä 20 vuotta sitten Itämerellä näki veden läpi kampeloita. Nyt ei näy.

  • Ihamuotila korostaa, että Itämerellä on vielä toivoa.

  • – On se vähän puhdistunutkin. Rakkolevä ja kampelakanta ovat pikkuisen lisääntyneet. Ne ovat puhtaamman veden merkkejä.

  • Ihamuotila kiittää globaalia ympäristötietoutta.

  • – Esimerkiksi John Nurmisen Säätiö ja Baltic Sea Action Group ovat tehneet paljon hyvää. Pietarin ja Puolan jätevesiä puhdistetaan. Olen optimisti. Olemme menossa parempaan suuntaan.

  • Ihamuotila sanoo suoraan, että yksi hänen kirjansa missioista on saada suomalaiset innostumaan Itämerestä.

  • – Jos he innostuvat Itämerestä, he myös huolehtivat siitä. Kyllä suomalaisetkin saastuttavat. Maatalous on iso saastuttaja, vaikka muutoksia onkin tapahtunut paljon ja ollaan saatu aikaan säädöksiä. Laivaliikenne ja jätevesien päästäminen mereen on iso ongelma, mutta kyllä maatalous ja teollisuus ovat ne pahimmat.


  •  
  •  Olen optimisti. Olemme menossa parempaan suuntaan.
  •  
  •  
  •  

  • IHAMUOTILAN kirja ei ole vain valokuvakirja ja kertomus purjehdusretkestä. Ihamuotila haluaa myös markkinoida Saaristomerta.

    – Haluan avata ihmisten silmät sille, että meillä on tällainen saaristo. Paikkoja on markkinoitu melko heikosti. Ihmiset eivät tiedä, kuinka Utön saarelle pääsee. Hiking-kulttuuri on lisääntynyt ja korona on saanut ihmiset innostumaan kotimaanmatkailusta. Ai, meillä on tällainen aarre tässä vieressä.

  • Moni suomalainen ei hahmota Saaristomerta. Sormi menee suuhun, jos pitää näyttää kartalta Nauvo tai Houtskari.

  • – Meille aina nauretaan, että miten te etelähelsinkiläiset ette tiedä, missä on Pyynikki tai Taipalsaari. Mutta jos sen kysymyksen kääntääkin näin päin? Missä on Korppoo tai Kustavi?

  • IHAMUOTILA on samalla myös huolissaan. Hän pelkää, että saarien koulut suljetaan, palveluelinkeinot häviävät ja lopulta saaret autioituvat.

  • – He tarvitsevat tuloja. Ajatellaan vaikka kalastusta. Menet Turussa ravintolaan ja tilaat lohta. Se lohi tuodaan Norjasta ja käydään siinä välissä pakkaamassa Kiinassa. Se on täysin absurdia. Kalastajilla on vaikeuksia ja se ammatti kuolee, jos me emme tee mitään. Mitäs, jos seuraavan kerran pyydetäänkin ravintolassa suomalaista kalaa?

  • On todettu, että saaristossa ihmiset ovat terveempiä ja elävät pidempään. Ihamuotila on huomannut saman.

  • – Tutkimukset osoittavat, että näin on. Siihen vaikuttaa varmasti kalapohjainen ruokavalio ja syvät ystävä- ja perhesuhteet. Suomi on tutkimuksien mukaan maailman onnellisin maa ja ahvenanmaalaiset ovat Suomen onnellisimpia. He ovat siis tuplaonnellisia. Ja kyllä sen huomaa aina siellä käydessä. He kyselevät paljon, ovat kiinnostuneita toisesta, koskaan ei ole kiire. Meillä kaikilla olisi opittavaa saariston ihmisten elämästä. Kuinka olla läsnä.

  • Ihamuotilalla on monta lempipaikkaa saaristossa, mutta Kökar nousee ylitse muiden.

  • – Se on monimuotoinen saari. Siellä on upea kirkko, kalastajatiloja ja omenatarhoja, joista voi ostaa siideriä. Jurmo ja Utö ovat myös erityislaatuisia. Niistä löytyy kalastajaperinnettä.


  •  
  •  Useat veneenomistajat pysyttelevät lähellä omia rantojaan. Ei uskalleta mennä sinne, missä on kaikkein kauneinta.



  • ITÄMERELLÄ purjehtiminen on vaikeampaa kuin missään muualla maailmassa.

    – Mietitään vaikka Kreikkaa, jonka saaristosta aina kohistaan. Siellä on 6 000 saarta ja Suomessa yli 220 000. Kreikassa mietitään aamulla mihin saareen mennään. Sen jälkeen ollaan koko päivä avomerellä ja illalla perillä.

    – Suomessa joutuu puikkelehtimaan saarien välistä. Itämeri on hyvin karikkoinen ja matala. Siellä purjehtiminen vaatii taitoa. Objektiivisesti ottaen se on todella vaikeaa ja varmaan pelottavaa monille. Useat veneenomistajat pysyttelevät lähellä omia rantojaan. Ei uskalleta mennä sinne, missä on kaikkein kauneinta.

    IHAMUOTILAN päivät ovat täynnä töitä. Marimekko täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 70 vuotta.

    – Kun korona alkoi, olimme peloissamme ja huolissamme siitä, mitä tapahtuu. Olen kiitollinen, että suomalaiset innostuvat edelleen tuotteistamme. Ilman oltaisiin oltu pulassa.

    Ihamuotila harmittelee, että näinä päivinä on vaikea saada oikeanlaisia osaajia ulkomailta Suomeen töihin.

    – Ehkäpä kirjani voi linkittää myös tähän asiaan. Se rakentaa Suomen brändiä, ja mitä parempi brändi meillä on, sitä kiinnostavampi matkailumaa Suomi on, ja sitä helpompi tänne on saada hyviä työntekijöitä.

  • Lähde: Iltasanomat