Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue voitti olympiafinaalissa Venäjän olympiakomitean joukkueen 2–1 sunnuntaina. Pekingistä tullut olympiakulta on Suomen jääkiekkohistorian ensimmäinen.
Yle Urheilun asiantuntija Juha Juujärvi listaa kolme syytä, miksi Leijonat voitti olympiakultaa.
Voittajan luonne
– Tämä joukkue oli todella nälkäinen ja halusi voittaa olympiakultaa. Joukkuetta testattiin monella tavalla turnauksen aikana, Juujärvi sanoo.
Alkusarjassa Leijonien peli ei säväyttänyt, vaikka Suomi ottikin selvät voitot Slovakiasta ja Latviasta. Ruotsia vastaan Suomen pelaajat ottivat hölmöjä jäähyjä ja Leijonat joutui kolmen maalin tappioasemaan.
Kolmannessa erässä Ruotsia vastaan Suomi teki kolme maalia ja ratkaisi ottelun voiton jatkoerässä. Se saattoi olla Leijonien turnauksen käännekohta.
– Ruotsi-voitto oli merkittävä henkisen pääoman takia. Suomi sai myös paljon helpomman reitin finaaliin kuin tappiolla tai tasapelillä olisi tullut, Juujärvi sanoo.
Suomi kohtasi pudotuspeleissä Sveitsin ja Slovakian. Ruotsi kohtasi Kanadan ja Venäjän olympiakomitean joukkueen ennen pronssiottelua.
Leijonien voittajaluonne näkyi myös siinä, miten Suomi puolusti johtoasemaansa ratkaisupeleissä. Suomen johtoasema ei kääntynyt kertaakaan turnauksen aikana tappioasemaksi.
– Kysyy voittajan luonnetta, että pystyy pelaamaan johtoasemassa kylmäpäisesti. Tässä joukkueessa oli kaikki elementit, mitä henkisellä vahvuudella voidaan saavuttaa.
– Venäläisiä vastaan Suomi pystyi pelaamaan paineen alla vahvempaa kiekollista peliä kuin Slovakiaa vastaan.
Parhaat yksilöt avainpaikoilla
Suomella oli Pekingin olympialaisissa materiaalietu, kun NHL-pelaajat eivät olleet mukana. Toki Suomi olisi saanut NHL-pelaajistakin kasaan huippujoukkueen, mutta Euroopasta kasatuilla joukkueilla Leijonien materiaali oli selvästi esimerkiksi Yhdysvaltoja tai Kanadaa edellä.
Juujärvi sanoo, että Leijonilla oli parhaat yksilöt avainpaikoilla. Juujärvi nostaa framille ykkössentteri Sakari Mannisen, nelossentteri Hannes Björnisen, maalivahti Harri Säterin ja päävalmentaja Jukka Jalosen.
Ykkösketjun keskushyökkääjäManninen (4+3) sijoittui turnauksen pistepörssissä toiseksi. Mannisella oli yhtä monta pistettä kuin Slovakian Juraj Slafkovskylla, mutta TPS:ssä pelaava Slovakian teinisensaatio teki turnauksessa enemmän maaleja.
Hannes Björninen oli turnauksen parhaita aloittajia, etenkin pudotuspeleissä. Vaikka Leijonissa oli itse asiassa Björnistäkin parempi aloittaja (kapteeni Valtteri Filppula 65,43 %), Björninen (61,90 %) otti todella tärkeitä aloitusvoittoja pudotuspeleissä.
– Björninen kaapi välierässä Slovakiaa vastaan Suomen aloitusvoitoista yksin yli puolet, Juujärvi sanoo.
Ykkösmaalivahti Harri Säteri nousi vaikeasta tilanteesta ykkösmaalivahdiksi. Säteri nousi rooliinsa, kun ykkösvahdiksi kaavailtu Jussi Olkinuora joutui koronaeristykseen turnauksen alussa.
– Säteri oli tavallaan varaykkösmaalivahti. Hän on tasoltaan ykkösmaalivahti, mutta onhan siinä aika paljon näytettävää ja todistettavaa, kun nousee kakkosmaalivahdista ykköseksi.
Säteri päästi kolmessa pudotuspeliottelussa yhteensä kaksi maalia. Hän oli Leijonien menestyksen peruskivi.
Päävalmentaja Jukka Jalonen oli Juujärven mukaan jälleen taktisesti omalla tasollaan.
– Jaloselta ihan ylivoimainen suoritus verrattuna kollegoihin, Juujärvi sanoo.
– Esimerkiksi alkusarjan Ruotsi-ottelussa Ruotsin päävalmentaja Johan Garpenlöv veti viimeisessä erässä ihan vihkoon.
Olympiafinaalissa Juujärven mielestä huomasi, että Jalonen on kokenut huippuvalmentaja ja venäläisiä johti valmentajana melko kokematon entinen huippupelaaja Aleksei Zhamnov.
– Venäläisillä ei ollut mitään mahdollisuutta murtaa Suomen puolustusta. Leijonat hallitsi myös hyökkäämällä tätä peliä. Jalonen vei Zhamnovia 100–0.
Joukkue
Vaikka Juujärvi halusi nostaa Leijonien avainyksilöt, hän muistutti myös, että Suomi oli nimenomaan joukkue, jossa oli hyvä henki ja turvallinen ilmapiiri.
– Pelaajat saavat olla omia itsejään, ettei tarvitse kantaa mitään taakkaa mukana. He uskaltavat heittäytyä ja elää tuossa joukkueessa.
Kun joukkue hitsautuu yhteen, se näkyy myös kaukalossa. Pelaajat alkavat noudattaa yhteistä pelitapaa ja auttaa toisiaan.
– Joukkueessa oli pelaajia, kuten Leo Komarov tai Sami Vatanen, joilta ei ole aina nähty täysin Jalosen näköistä jääkiekkoa. Finaalissa Vatanen pelasi huikeaa kiekkokontrollikiekkoa, hän rytmitti hyökkäyspeliä hienosti. Komarov pelasi turnauksen todella kurinalaisesti ja sitoutuneesti, Juujärvi kehuu.
Suomen joukkueella oli myös laaja pelaajamateriaali, jota Jalonen peluutti tasaisesti. Jokainen kokoonpanossa ollut pelaaja sai riittävästi peliaikaa ja jokaisella oli oma roolinsa.
Suomelta löytyi ratkaisijoita eri ketjuista. Nelossentteri Hannes Björninen ratkaisi olympiafinaalin, ykkössentteri Sakari Manninen taas välierän. Kakkos- ja kolmosketjut onnistuivat puolivälierässä.
Parhaiten joukkuepelaamista kuvastaa ehkä kuitenkin Leijonien puolustuksen tiiveys.
Tasakentällisin Suomi päästi olympiaturnauksessa vain kaksi maalia. Se on käsittämätön suoritus.
Lähde:yle
