Käyttötesti käytetyllä: 500 kilometriä vanhalla sähköautolla

Kun hankimme vuosimallin 2014 Nissan Leafin käyttötestiin viime vuoden lopulla, alusta asti oli selvää, että jossain vaiheessa kokeilisimme käytettyä sähköautoamme myös oikeasti pidemmällä taipaleella. Helmikuun alussa, kun paikallisajoa oli harrastettu riittävissä määrin, uskaltauduimme viimein matkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna syntyi hauska juttu, mutta ajon – tai lataustaukojen – aikana ei loppumatkasta naurattanut ihan niin paljon.

Klo 10.05 Hämeentie, Helsinki

Aamun työkiireet on hoidettu alta, lämmintä vaatetta sekä aikakausilehtiä on pakattu mukaan ja auto ladattu täyteen. Edessä on 519 kilometriä Helsingistä Pohjois-Savoon Kiuruvedelle. Normaalisti kyseessä olisi kevyt päivämatka, joka taittuu nykyaikaisella sähköautollakin noin kuudessa tunnissa. Tällä kertaa alla on kuitenkin kymmenen vuotta vanhaa tekniikkaa sähköautojen ensiaskelten ajoilta, joten jo etukäteen on tiedossa, että matka vie runsaasti enemmän aikaa. Tähän on varauduttu hyvin yksinkertaisella tavalla, eli raivaamalla kalenteriin tilaa matkan taittamiseen vaikka vuorokausikaupalla. A better route planner -sovellus arvioi matkan kestävän minimissään 8 tuntia ja 29 minuuttia. Se vaatisi kuitenkin optimaalisia olosuhteita ja paikoin viimeistenkin kilometrien nipistämistä. Nyt pakkasta on viitisen astetta, joten osa energiasta menee joka tapauksessa akun lämmittämiseen. Hyvän äänikirjan ja matkaseuran kanssa edes arvioimamme 12 tuntia ei kuitenkaan ole paha rupeama. Leaf siis lämpimäksi puhelinsovelluksen kautta, ja parin viikon aikana auton päälle kertyneiden lumien karistelun kautta tien päälle.

Klo 10.30 Motonet, Kerava

Kytkemme automaattisen sisätilojen lämmityksen heti suosiolla pois virrankulutuksen minimoimiseksi. Kun pidämme takit ja hatut päällä, ei ensimmäisellä etapilla ala palella lainkaan. Osittain tämä johtuu hieman kosteista vaatteista, jotka kerryttävät sen verran huurua laseihin, että puhallusta pitää käyttää toisinaan päällä. Ensimmäisen stopin syynä on varustuksen parantaminen. Lähdemme hakemaan kaupasta varmuuden vuoksi paksuja haalareita, mutta kohtuuhintaisten vaihtoehtojen puuttuessa reilun vartin mittaiselta ostospaussilta tarttuu mukaan vain paksummat rukkaset ja puhelinteline.

Klo 11.17 K-Citymarket, Mäntsälä

Ensimmäinen lataustauko pidetään sovelluksen ohjeiden mukaisesti Mäntsälän Citymarketilla. Perillä varausta on jäljellä 22 prosentia, kun sovelluksen mukaan sitä olisi pitänyt olla 9 pinnaa enemmän. Tästä on helppo päätellä, että lataustauoilla kannattaisi suosiolla ottaa enemmän virtaa kuin appi ehdottaa. Ennen lähtöä olemme tarkoituksella nauttineet tavallista kevyemmän aamiaisen, sillä pysähdyksillä ehtii evästämään vähintäänkin tarpeeksi. Vänkäri lähteekin hakemaan pikaruokaa ja lasinpesunestettä, kun kuljettajan tehtäväksi jää taistella Leafin keulassa sijaitseva kiinni jäätynyt latausluukku auki. Tähän tuhrautuu kuitenkin onneksi vain pari minuuttia. Latauksen aikana pidämme matkustamon lämmityksen päällä, vaikka tämä kasvattaakin jonkin verran matkan kokonaisaikaa. Nyt ei siis tarvitse lähteä norkoilemaan kauppakeskukseen, vaan aikaa voi viettää autossa. Samalla saadaan kabiiniin hieman lämpöä seuraavaa ”stinttiä” ajatellen. Akku ladataan 76 prosentin varaukseen, mikä vie 34 minuuttia. Akun lämpötila ei nouse yli neljän palkin, eli kuumenemisesta johtuvaa latauksen hidastumista ei ainakaan vielä tarvitse pelätä.

Klo 12.32 K-Citymarket Karisma, Lahti

Seuraava pysähdys koittaa melko pian eli vajaan 50 kilometrin päässä Lahdessa. Lämmitystä olisi voinut käyttää reippaamminkin, mutta koska autossa tarkeni ilman sitä, päätimme edetä matkan nopeuden ehdoilla. Perillä virtaa on jäljellä vielä 26 %, eli moottoritiellä varausta vaikutti kuluvan noin prosentti kilometriä kohden. Ennakoimme edellisellä stopilla pian tulevan pysähdyksen ja säästimme jälkiruokakahvittelun Lahteen. Seuraavalle CHAdeMO-laturille on matkaa noin 70 kilometriä, joten kahvitaukoa saa venyttää kahteenkymmeneen minuuttiin. Tämän jälkeen akussa on taas varausta yli kaksi kolmannesta. Ennen lähtöä vedämme vielä villasukat jalkaan, sillä puhallus tuulilasiin ei juuri varpaita lämmitä.

Klo 13.49 ABC Kuortti, Pertunmaa

Muutama kilometri ennen Kuortin ABC:lle saapumista koemme reissun ensimmäisen säikähdyksen, kun toimintamatkamittari tipahtaa 11 kilometrin lukemasta näyttämään pelkkiä viivoja. Perillä varausmittari näyttää kuitenkin vielä viittä prosentia, eli ”ei mennyt edes tiukille”. Kyseessä taitaakin olla Leafin ominaisuus, kun toimintamatka laskee alle 10 kilometriin. Kevättalven tähän mennessä aurinkoisin päivä pitää mielen virkeänä, eikä matkanteko tunnu pitkästyttävältä – vaikka olemme reilussa kolmessa ja puolessa tunnissa edenneet vasta noin kolmanneksen matkasta. Normaalisti puoliväli olisi ylitetty jo hyvän aikaa sitten. Tauon aikana kivennäisvesivarastoja täydennetään kaupan puolelta ja matkalukemistakin riittää vielä, joten puoli tuntia hurahtaa nopeasti. Akun lämpötila on noussut jo kuudenteen palkkiin, joten 80 prosentin varauksen kohdalla on hyvä lähteä jatkamaan seuraavalle etapille.

Klo 15.13 Motonet, Mikkeli

Saavutamme Mikkelin helposti, ja jopa lämmitystä voidaan pitää ajoittain päällä. Hyvä niin, sillä kylmä alkaa hiipiä kerrastojen sisään. Juomavarastojen täydentämiseen tai syömiseen ei ole tällä kertaa tarvetta, joten päätämme suorittaa latauksen Motonetin pihassa. Motonetin laturi on kuitenkin varattu, mutta onneksi Mikkelistä löytyy jo useampikin pikalaturi, ja selviämmekin ongelmasta palaamalla parin kilometriä tulosuuntaan.

Klo 15.21 K-Citymarket, Mikkeli

Lataus nopeasti käyntiin ja juosten etsimään kauppakeskuskompleksin toilettia. Sen jälkeen valtaosa tauosta kuluu puhelimessa asioita hoitaen. Joudumme venyttämään tauon aiottua pidemmäksi, sillä Plugshare-sovelluksen mukaan seuraavaksi lähin eli Juvalla sijaitseva pikalaturi ei ole toiminut aikoihin. Onneksi tällaiset sovellukset on keksitty, muuten olisimme joutuneet tilaamaan Juvalla hinausauton. Tässä vaiheessa alkaa jo hieman pitkästyttää. Lehtien lukeminen ei enää oikein nappaa, ja määränpäästä soitellaan jo, mihin aikaan sauna lämmitetään. Kaupassa jaloittelemisen jälkeen elämme siinä uskossa, että akku on jo lähes täynnä, ja sen myötä pääsemme Joroisiin helposti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lataustapahtuma on jostain syystä katkennut 86 prosentin kohdalla. Emme jaksa liruttaa täydehköön akkuun hitaasti viimeisiä ampeereita, vaan päätämme lähteä matkaan ajamalla hiljaista nopeutta ja käyttämällä lämmitystä erittäin säästeliäästi.

Klo 16.25, Valtatie 5

Aurinko alkaa laskea ja keli viilentyä. Matka on edistynyt 20 kilometriä, mutta varaus on laskenut jo 25 prosentin verran. Nopeutta täytyy hidastaa 80 kilometriin tunnissa satasen alueella, ettei Leaf hyytyisi pientareelle. Onneksi liikennettä on vähän, ja takaa kovempaa tuleville on helppo antaa reilusti tietä.

Klo 17.09 Jari-Pekka, Joroinen

Pääsemme perille sittenkin aika helposti. Nopeutta voidaan etapin lopuksi nostaa yhdeksäänkymppiin, ja Joroisissa varausta on jäljellä vielä 6 %. Kahdesta latausasemasta toinen on varattu, mikä ei normaalisti haittaisi. Tällä kertaa vapaana oleva laturi tarjoaa kuitenkin enintään 24 kilowatin lataustehon, eli puolet siitä mitä Leaf ottaisi parhaimmillaan vastaan. Kytkemme auton hitaampaan pömpeliin, ja tästä alkaa reissun ensimmäinen taistelu, sillä lataus ei meinaa käynnistyä sovelluksella. Lopulta, reilun viiden minuutin jälkeen, lataus starttaa tekstiviestillä. Edellisestä ateriasta on jo aikaa, joten on retkikunnan tankkauksen paikka. Tavoitteena on hakea nopeasti ruokaa ja palata autolle kyttäämään nopeamman laturin vapautumista. Huoltoaseman henkilökunta kuitenkin rikkoo täytetyn patongin lämmittämisessä hitauden maailmanennätyksen, joten palaamme autolle vasta 20 minuutin jälkeen. Sillä aikaa akun varaus on noussut noin puoleenväliin, ja nopeampi laturi on vapautunut. Kun akku on täydempi, sen latautuminen hidastuu Leafissa merkittävästi, joten periaatteessa auton voisi jättää loppuajaksikin hitaampaan laturiin. Haluamme kuitenkin kaikki minuutit kotiin päin ja vaihdamme nopeasti kiivaampaan elektronijakajaan, kun akun lämpötilakaan ei pakkasesta johtuen ole noussut kuutta palkkia korkeammalle.

Klo 18.05 Valtatie 5

Maailma ei kuitenkaan pääty Joroisiin, kuten edesmennyt mäkikotka Matti Nykänenkin tiesi. Reilun tunnin latailun jälkeen on aika jatkaa matkaa 87 prosentin varauksen voimin. Kahdeksan tunnin matkustamisen jälkeen huumori alkaa jäätyä samaan tahtiin sisälämpötilan kanssa, joten on parempi laittaa hetkeksi volyymia stereoihin. Kilometrit tuntuvat etenevän entistä hitaammin, mutta puhelu työkaverin kanssa virkistää mukavasti.

Klo 19.06 Juustoportti, Kuopio

Kuopion Juustoportilla on Suomen suurin pikalatauskenttä, josta löytyy jopa 14 pikalaturia. Näistä yksi on onneksi varustettu kovaa vauhtia vanhenevalla CHAdeMo-standardilla, jota Leafimme siis käyttää. Latausasemilla ei nykyään juuri tarvitse muuta kuin vilauttaa tagia ja iskeä kaapeli kiinni, ja homma alkaa rullata. Nyt kuitenkin latauksen aloittaminen takkuilee toista kertaa peräkkäin, ja akun sijaan lämpeneneekin kuljettaja. Ääneen lausuttujen taikasanojen jälkeen Kempowerin laturista kuuluu kolahdus ja lataus alkaa – tätä olisi pitänyt kokeilla varmaan heti alkuunsa. Ties monennenko kofeiiniannoksen, päivän joka ikisen verkkouutisen lukemisen, perheelle soittelemisen ja jälleen yhden kuvaussession jälkeen aikaa on kulunut 50 minuuttia, ja varausta on jälleen kertynyt yli neljä viidesosaa.

Klo 21.04 Matin ja Liisan asema, Lapinlahti

Viimeinen suunnittelemamme tauko on Lapinlahdella. Lataus lähtee käyntiin toisella yrittämällä, ja latausteho nousee nopeasti 50 kW:n tuntumaan. Asemalta haetaan valmiiksi illan saunajuomat ja hieman naposteltavaa. Autolle palaamisen jälkeen huomaamme kuitenkin, että lataus on taas katkennut. Eipä mitään: johdon uudelleenkytkentä ja tuttu repertuaari sovelluksesta. Lataus alkaa uudelleen parin sekunnin ajaksi, mutta katkeaa jälleen. Uusi yritys, ja sama homma. Seuraavalla yrityksellä lataus ei enää suostu edes käynnistymään. Tällaisia tilanteita tulee vastaan silloin tällöin, ja kokemuksesta tiedämme, että on viisasta soittaa laturin kyljestä löytyvään teknisen tuen numeroon. Asema luvataan käynnistää uudelleen. Parin minuutin päästä laite sammuu ja herää jälleen henkiin. Homma ei silti vieläkään toimi: parhaimmillaan saamme ladattua akkuun pari prosenttia lisää, ja pian lataus kieltäytyy taas käynnistymästä. Latauskartta alueelta on harmillisen tuttu. Virta riittäisi Iisalmeen, mutta sinne ei ole vieläkään asennettu pikalatausasemaa. Tämä tuntuu käsittämättömältä, kun jopa viereinen, pieni Rautavaaran kunta on saanut oman 50 kW:n aseman.

Klo 23.33 Matin ja Liisan asema, Lapinlahti

Pitkän taistelun ja usean puhelun jälkeen pikalatausasema menee lopulta kokonaan juntturaan. Kytkemme auton viereiseen 22 kilowatin AC-laturiin, jonka tehosta vain yhtä vaihetta hyödyntävä Leaf kykenee ottamaan vastaan noin 7,3 kW. Kärsivällisyys alkaa olla sen verran koetuksella, että matkaan päätetään lähteä, kun mittari näyttää 72 prosentin varausta. Matkalla keskikulutus on vakiintunut sellaiseksi, että loput 80 kilometriä maaliin pitäisi taittua helposti, kunhan ajonopeus pidetään erittäin alhaisena. Köröttelemme pääsääntöisesti 60 km/h -nopeudella, ja teemme takaa tuleville tietä hyvissä ajoin. Ainoasta lämmityksestä saavat huolehtia penkkien ja ratin uumenissa piilevät sähkövastukset.

Klo 0.50 Kiuruvesi

Kiuruveden keskustasta matkaa määränpäähän on 13 kilometriä ja varausta on vielä 18 %, joten päättelemme, että emme tarvitse hitaasta AC-asemasta keskustasta yhtään lisää energiaa. Matkalla kertyneen kokemuksen perusteella virran pitäisi riittää helposti loppumatkaksi. Mutta toisin käy – taas kerran. Pari kilometriä ennen pihaa varauslukema romahtaa yhtäkkiä kymmenestä nollaan. Ja kyseessä on sama varausmittari, jonka olemme matkan aikana ajaneet jo useaan otteeseen viiden prosentin kieppeille! Samalla Leaf menee ”etanatilaan”, eli alkaa rajoittaa moottorin tehoa. Pienemmälle sivutielle kääntymisen jälkeen toivoa on kuitenkin vielä jäljellä. Matkaa on jäljellä puolitoista kilometriä, ja tuumimme, että varauslukeman äkillisen romahtamisen täytyy johtua ohjelmistobugista. Kaikki konkretisoituu kuitenkin viimeisissä mutkissa. Vaihde menee vapaalle, antaa rullata auton liike-energian loppuun, ja alamäen siivittämällä vauhdilla japanilainen jääkaappi saadaan juuri ja juuri ohjattua tien sivuun. Matka on kestänyt jo viisitoista tuntia. Samassa ajassa perille olisi päässyt esimerkiksi täysin vakiolla Honda Monkey -tossumopolla, ja matkalla olisi ehtinyt vielä kahvittelemaankin moneen otteeseen. Nyt maaliin pääseminen vaatii lopulta vielä kaverin suoman hinausavun, mikä venyttää nukkumaanmenoa entisestään. Takaisin Uudellemaalle Leaf saakin luvan matkata jollain muulla konstilla Lähde Moottori.Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen