Jos Eurooppa ei painisi keskellä vakavinta konfliktia sitten toisen maailmansodan, suomalaismedia seuraisi todennäköisesti herkeämättä sitä, miten hallitus pääsee sopuun lopuista ilmastotoimista.
Uutisotsikoissa tulkittaisiin, kuinka hallitus avaa syksyn budjettineuvotteluissa syntyneen pattitilanteen. Vihreiden ja keskustan riita ratkottiin kuuluisalla perälaudalla eli tilaamalla tutkimuslaitoksilta tieteeseen perustuva arvio.
Ilmastopaneelin, Ilmatieteenlaitoksen, Syken, Luken ja VTT:n viime kuussa julkaistut laskelmat antavat tukun vastauksia puolueiden kiistaan siitä, ovatko päätetyt toimet tarpeeksi uskottavia.
Sota pisti kuitenkin neuvottelut kuitenkin uuteen asentoon.
Ilmastopäätökset ovat siirtyneet päivä päivältä eteenpäin akuutimpien turvallisuuskysymysten tieltä.
Pian ratkaisuja kuullaan, mutta syksyn kiista on neuvottelulähteiden mukaan vaihtunut yhteisymmärykseksi siitä, että päätökset tehdään nyt uudessa tilanteessa.
Hallituksen piti alunperin panna piste taakanjakosektorin eli maatalouden, liikenteen ja muun muassa talojen erillislämmityksen päästöille.
Kaikkiaan 5,6 miljoonan hiilidioksiditonnin vähennystavoitteesta jäi syksyllä roikkumaan noin 0,2 megatonnia vähennettävää sekä vaikeampi kysymys siitä, kuinka paljon poliitikkojen valitsemat toimet ihan oikeasti vähentävät ilmastopäästöjä.
Nyt, kun vastaus siihen olisi luettavissa maan parhaiden ilmastoasiantuntijoiden laatimista raporteista, hallitus painii kokonaan uuden kysymyksen kanssa.
Venäjän hyökkäys heitti poliitikkojen ratkottavaksi huoltovarmuuden eli toisin sanoen energiansaannin ja ruuantuotannon turvaamisen.
Kysymys koskee ainakin turvetta ja maataloutta, joista kummatkin kuuluvat myös hallituksen murheenkryyneihin ilmastopäästöjen lähteinä. Molempien päästövähennyksistä on käyty jo monta poliittista painia.
Energiantuotantoon liittyvät kysymyksen kuuluvat varsinaisesti energia- ja ilmastostrategiaan, joka tulee päätettäväksi vielä keväällä.
Hallitus on jo nyt yksimielinen siitä, että turvetta voidaan käyttää Venäjältä aiemmin tuodun puuhakkeen korvaamiseksi.
Maatalous taas paini polttoaineiden hinnan ja huonon satovuoden syventämässä kannattavuuskriisissä jo ennen sotaa. Nyt uhkaavat loppua lannoitteet, joiden raaka-aineita tuodaan Venäjältä.
Neuvotteluja käyvää ministerityöryhmää johtava ilmasto- ja ympäristöministeri Emma Kari (vihr.) nosti eilen esiin(siirryt toiseen palveluun), että maanviljelijät tarvitsevat tukea valtiolta.
Akuutin kriisin keskellä lyhyt pitkä aikaväli on hyvä erottaa toisistaan.
Juuri nyt peruuttaminen joistakin ilmastotoimista voi olla tarpeen, mutta varsinaisten tavoitteiden pitää silti pysyä.
Sota on nostanut aiempaa selvemmin esiin, että ilmastokriisin ratkaisu ei ole mikään sivujuonne taloudessa, turvallisuudessa ja ulkopolitiikassa.
Huoltovarmuuden parantaminen ja ilmastopäästöjen vähentäminen eivät myöskään vie eri suuntiin.
Energian osalta on ehditty todeta jo monta kertaa, että fossiiliton energia hajauttaa markkinoita ja on siksi kriisitilanteessa varmempaa. Maataloudessa tilanne on sama.
Osa ilmastotoimia tekevistä viljelijöistä pärjää jo nyt ilman lannoitteita niin sanotun uudistavan viljelyn menetelmin. Siinä kerääjäkasvit varastoivat kasvun kannalta olennaista typpeä ja polttoainetta ei kulu, kun maata muokataan harvemmin.
Kasvisruokaa taas voitaisiin tuottaa kaikille suomalaisille riittämiin, jos peltoalaa vapautuisi ja tukipolitiikka niin ohjaisi. Iso osa viljasta päätyy nyt eläinten rehuksi karjatalouteen, joka myös tuottaa suurimman osan päästöistä.
Siksi myös perälauta eli tutkimuslaitoten laskelmat olii syytä kaivaa esiin.
EU:kaan ei ole peruuttamassa isosta tavoitteestaan, vaan jatkaa neuvotteluja uudesta ilmastolainsäädännöstään. Suomea unioni velvoittaa puolittamaan taakanjakosektorin päästöt vuoteen 2030 mennessä.
Ilmastopaneeli löysi hallituksen päästövähennystoimista jopa miljoonan tonnin verran vajausta, että EU:n vaatimukseen päästään.
Pääosa valuvioista löytyi liikenteestä. Paneelin mukaan liikenteen päästövähennystoimet nojaavat liian optimistisiin arvioihin sähköistymisestä, eikä EU:n liikenteen päästökaupasta ei ole varmuutta.
Energiakriisin keskellä asiantuntijoiden toivomasta kotimaisesta päästökaupasta tai verokorotuksista tuskin enää edes keskustellaan, eikä hallituksella ole sellaiseen ollut tahtoa aiemminkaan.
Sen sijaan hallitus on keskittynyt kiistelemään lähinnä biopolttoaineiden lisäämisestä jakeluvelvoiteen avulla. Tutkijat eivät suunnitelmista innostu, sillä esimerkiksi kaasuautojen määrä on vain laskenut.
Katseet kääntynevätkin maatalouteen.Syksyllä maataloudessa päätettiin vähentää vain pari prosenttia, 0,4 megatonnia, kaikkiaan yli kuuden miljoonan tonnin päästöistä.
Sitä on ilmastopaneelin mukaan “syytä pitää vaatimattomana vähennyksenä”.
Jos tukea annetaan, se pitäisi tehdä niin, että ilmastotoimet samalla etenevät. Kari nosti esiin kierrätyslainnoitteet ja luonnonmukaisen viljelyn menetelmät kerääjäkasveineen.
Lannasta tehty biokaasu taas vauhdittaisi paitsi päästöjen myös työkoneiden polttoainekustannusten pienenemistä.
Tutkimuslaitosten kenties vahvin viesti hallitukselle on nimittäin tämä: ilmastopäästöt pitäisi vähentää siellä missä niitä syntyy, eikä laskea joustojen varaan.
Hallitus päätti syksyllä, että maankäyttösektorilta eli metsien hiilinieluista napataan lähes puoli tonnia kuittaamaan taakanjakosektorilla syntyviä päästöjä.
Lähes kaikki tutkimuslaitokset huomauttavat omissa arvioissaan, että se on riski(siirryt toiseen palveluun). Hiilinielu on ollut keskimäärin pienempi kuin 21 miljoonaa tonnia, jonka varassa hallituksen ilmastolaskelmat lepäävät.
Nyt tutkijat kirjoittaisivat riskiarvionsa todennäköisesti kovemmin sanoin.
Nielujen kokoa heiluttavat hakkuut, ja niitä taas heiluttavat markkinat. Kun puuntuonti Venäjältä sodan seurauksena lakkaa, on selvää, että se voi lisätä puun kysyntää Suomen metsistä rajustikin.
Joustojen käyttö houkuttaa, sillä EU:n velvoite hallituksen omaa hiilineutraaliustavoitetta vaikeampi saavuttaa. Siinä ei tavoitella nielujen ja päästöjen nettonollaa, vaan tuijotetaan tiukasti sitä, että maatalouden ja liikenteen päästöt todella vähenevät.
Hallitus tuskin on lipeämässä ilmastotavoitteistaan. Mutta se, ottavatko ministerit tukea tutkijoiden perälaudasta, jää nähtäväksi.Lähde:yle
