Ahvenanmaalla ei saa sopimusten mukaan olla sotilaita ja sotilaallisia varustuksia. Keskeinen asema Itämerellä tekee saarimaakunnasta kuitenkin strategisesti merkittävän.Keskustelu aktivoituu Ahvenanmaalla asioiden ja päätösten osalta.
Saarimaakunnassa liput liehuvat satavuotiaan itsehallinnon merkiksi ja ahvenanmaalaiset luottavat myös demilitarisoituun asemaansa. Maarianhaminan keskustassa maakunnan aseistamattomuutta valvoo edelleen Venäjän konsulaatti toisen maailmansodan jälkeisen rauhansopimuksen perusteella.
Keltaisen puutalon pihalla liehuu Venäjän lippu, mutta viereisen bulevardin lehmuksessa on Ukrainaplatsen-kyltti ja puun juurella kynttilöitä. Joka iltapäivä kello viisi paikalle kokoontuu mielenosoittajia vastustamaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Venäjällä ja Ahvenanmaalla on vuosisatojen mittainen yhteinen historia. Milloin sotajoukot ovat vyöryneet saarimaakuntaan ja Ruotsin vallan aikana jopa meren yli länsinaapurimme mantereelle asti. Venäläisten linnoituksen rauniot Bomarsundissa kertovat myös taistelujen historiaa.
Bomarsundiin oltiin rakentamassa suurta linnoitusta, joka keskeneräisenä joutui taisteluun englantilaisia ja ranskalaisia vastaan Krimin sodan aikana. Vuonna 1854 englantilaiset laivatykit pommittivat muureja ja tykkitorneja hajalle. Linnoitus antautui ja jälkimainingeissa tehtiin sopimus, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa.
Sotajoukkoja ja varustuksia saarimaakunnassa on ollut maailmansotien aikana, mutta toisen maailmansodan jälkeen vahvistettu demilitarisaatio on pitänyt sotilaat poissa. Suomella on silti velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata ja sen neutraalisuutta.
Ahvenanmaalaiset eivät itse joudu armeijaan, sillä yksikielisen maakunnan nuoret miehet on vapautettu asevelvollisuudesta. Perusteena on ollut, että puolustusvoimissa on komentokielenä suomi.
Aseettomuus rauhan takeena
Ukrainan kriisin aikana ja jo aiemminkin on noussut keskustelua Ahvenanmaan geopoliittisesta asemasta uudessa maailmantilanteessa, missä jännitteet ovat kasvaneet myös Itämerellä. Ruotsi esimerkiksi vahvistaa Gotlannin puolustusta ja Ahvenanmaalla on keskeinen asema Suomen meriliikenteen sujumisessa kriisien aikana.
Ahvenanmaalla asuva Åbo Akademiin valtio-opin emeritusprofessori Göran Djupsund ihmettelee maakunnan demilitarisointiin luottavia ahvenanmaalaisia. Keskustelua kriisivalmiudesta ei käydä julkisesti, vaikka syytä olisi Djupsundin mielestä aiempaa enemmän.
Sodan ja kriisin määrittely on nykyään erilaista kuin aiemmin. Kyberhyökkäyksillä voidaan iskeä esimerkiksi haavoittuvaan sähkönjakeluun. Djupsund sanoo demilitarisoinnin olevan hyvä konsepti rauhan aikana.
– Siitä ollaan samaa mieltä Ahvenanmaalla, Suomessa ja jopa Euroopassa. Mutta mikä on rauhan aika? Sehän on suuri kompakysymys tänä päivänä.
Göran Djupsundin mukaan rauha on kuin hiekkaan piirretty viiva. Vielä 20 vuotta sitten rauhan ja sodan eron huomasi. Sota alkoi, kun miehet ja panssarit lähtivät liikkeelle ja ammuttiin kovilla.
– Nyt rauhan ja sodan välimaasto on aika harmaata aluetta. Jos esimerkiksi vieras valtio katkaisee Ahvenanmaalta sähköt ja internetyhteydet, niin miten silloin kärjistyneessä kriisitilanteessa katsotaan demilitarisaatiota.
Emeritusprofessori haluaa, että tästä keskusteltaisiin avoimesti, sillä nyt kyberhyökkäyksiä tai muita uhkia ei Ahvenanmaalla ole hänen mielestään pohdittu tarpeeksi.
– Täällä tunnutaan ajateltavan, että demilitarisaatio on voimassa aina, ellei kyseessä ole klassinen sotatilanne.
Sotatilan määrittely on nyt vaikeaa
Vetoaminen sata vuotta sitten tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin on Göran Djupsundin mukaan hivenen sinisilmäistä. Nyt on nähty, miten Venäjä toimii Ukrainassa eikä kansainvälisistä sopimuksista ole pidetty kiinni ollenkaan.
Ahvenanmaallekin voisi Djupsundin mukaan sopia jonkinlainen kansalaisvelvollisuus osallistua kriisivalmiuteen, vaikka asevelvollisuutta ei tulisikaan. Kriisivalmiuden ylläpidon Djupsund ulottaisi koskemaan niin miehiä kuin naisia.
– Ennen toista maailmansotaa täällä oli aktiivinen kotijoukkojen mobilisaatio, mutta ei tänä päivänä.
Tietoisuus kriisivalmiuden nostamisesta on kohonnut saarimaakunnassa viime kuukausina, kun on herätty uuteen todellisuuteen.
Ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mikael Wigellin mielestä Ahvenanmaan demilitarisoitu asema on hyvä säilyttää edelleen, vaikka vaatimuksia on esitetty myös sen purkamiseksi. Jännitteet Itämerellä eivät Wigellin mielestä ole kasvaneet sellaisiksi, että ne vaatisivat muutoksia.
– Aika monet turvallisuuspolitiikan asiantuntijat tasavallan presidenttiä myöten ovat antaneet tukensa tälle nykytilanteelle, jolloin Ahvenanmaa on demilitarisoitunut, ja ovat olleet myös vahvasti sitä mieltä, ettei sitä kannata muuttaa. Se voitaisiin tulkita hyvin eskaloivaksi liikkeeksi, joten kannattaa nyt rauhoittaa tilanne.
Sata vuotta sitten solmitut sopimukset toimivat edelleen ja ahvenanmaalaiset itse näkevät niiden toimivan erittäin hyvin. Wigell huomauttaa mahdollisen kriisin muuttavan tilannetta.
– Jos tilanne Itämerellä muuttuisi, niin tiukan paikan tullen kovassa turvallisuustilanteessa sopimukset ja demilitarisaatio olisivat koetuksella. Totta kai Suomella on velvollisuus ja suunnitelmat puolustaa Ahvenanmaata.
Näin on vakuutellut myös esimerkiksi merivoimien komentaja.
Demilitarisoitu Ahvenanmaa on ollut esimerkkinä maailmalle
Suomella on kyky ja halu puolustaa Ahvenanmaata, sanoo myös Ahvenanmaan rauhaninstituutin keskusteluihin osallistunut presidentti Tarja Halonen. Hänen mukaansa Ahvenanmaata puolustetaan siinä missä Pohjanmaata, Lappia tai mitä tahansa Suomen maakuntaa.
– Ahvenanmaan demilitarisointi on erittäin rohkaiseva esimerkki, että se onnistuu edes pienellä alueella.
Maakunnan tilanne perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, jotka Suomi on omalta osaltaan pitänyt voimassa ja asiat ovat Halosen mukaan sujuneet hyvin.
– Toinen asia on, miten tulevaisuudessa käy. Hallitus on luvannut antaa tämän kevään aikana ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Jos on aihetta, niin he ottavat tämänkin seikan (demilitarisaation) huomioon.
Sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestelmä on edelleen Suomen ja Euroopan unionin tavoite. Halosen mukaan se on erittäin järkevä tavoite, eikä sitä ole syytä omalta puolelta alkaa murentaa. Ahvenanmaan asema tuskin muuttuu tulevaisuudessakaan.
– Jos Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, niin sinne otetaan maita, ei alueita.
Presidentti Tarja Halosen mukaan Nato-jäsenyys ei ole mikään yhden koon takki, joka laitetaan kaikille maille samalla tavalla.
– Esimerkiksi Pohjoismaista Norjalla on omat tietyt säännöksensä ja meidän valtiojohtomme on perehtynyt ja perehtyy niihin riittävällä tavalla sen jälkeen, kun tiedetään suomalaisten mielipide, Tarja Halonen sanoo.
Millainen on Ahvenanmaan kriisivalmius?
Ahvenanmaan kriisivalmius on samanlaista kuin muuallakin Suomessa. Maarianhaminassa valtion virastotalon alla on kallioon louhittu suuri väestönsuoja. Maakunnassa on varauduttu erilaisiin uhkiin, kuten myrskyihin ja säteilyonnettomuuksiin.
Ahvenanmaalaisten kotivara lienee hyvä ainakin pienimmillä saarilla, mistä kauppaan on muutenkin luonnollisesti pitkä matka.
Saarimaakunnan asukkaat luottavat demilitarisoituun asemaansa, vaikka maaherra Peter Lindbäck herätti hämmästystä Nya Ålandin lehtihaastattelussa.
Lindbäck tulkitsi maakunnan asemaa niin, että Ahvenanmaa on toki linnoittamaton ja puolueeton demilitarisoitu alue, mutta ahvenanmaalaiset eivät ole demilitarisoituja.
Maaherra edustaa Ahvenanmaalla Suomen valtiota. Lindbäckin kommentti on herättänyt hämmästystä maakunnan poliitikkojen keskuudessa ja hän joutuu kertomaan tulkinnastaan myös Lagtingetin eli maapäivien edustajille. Lopullista selvyyttä uuden tulkinnan perusteluista saadaan vielä odottaa.
Tohtori Jukka Tarkan kirjassa “Ahvenanmaa – Itämeren voimapolitiikan pelinappula” siteerataan presidentti Mauno Koivistoa, joka viimeisellä Ahvenanmaan-matkallaan sanoi:
“On kaunista unta kuvitella, että me voisimme välttää kaikki konfliktit, jos me emme valmistaudu torjumaan niitä ennakolta. Että konfliktit katoaisivat jonnekin.” lähde; yle Kuvat: Markku Sandell / Yle
