Portaikossa ehtii nousta vain muutaman askelman, kun kuumuus iskee. Aurinkoinen kesäpäivä on paahtanut Bengtskärin majakan paksuja graniitti- ja tiiliseiniä, ja niiden sisällä kohoava kierreportaikko huokuu hellettä.
Mutta matkalla ylös on hauska pysähdellä kurkkimaan alas ja miettimään vaikka sitä, millainen tuulenujellus täällä Saaristomerellä mahtaa olla syysmyrskyllä. Kun lopulta kapuaa 252 portaasta viimeiset ja pääsee huipulle, rinnasta kumpuaa huoahdus. Oijoi tätä näkymää!
Majakan valohuone tuntuu täyttyvän auringonsäteistä, ja suurista ikkunoista voi ihailla merimaisemaa joka suuntaan kilometrikaupalla.
Vuonna 1906 Bengtskärin kallioluodolle rakennettu majakka tunnetaan Suomessa laajasti, onhan se noin 46 metrin mitallaan Pohjoismaiden korkein majakka. Paikka on kuuluisa myös sotahistoriastaan. Merkittävin yhteenotto oli toisessa maailmansodassa vuonna 1941 käyty Bengtskärin taistelu. Lähitaistelussa ja sen jälkeisissä pommituksissa kuoli 32 suomalaista sotilasta ja vielä useampia venäläisiä (heidän määrästään ei ole tarkkaa tietoa).
Vaikka kallioluoto on melko pieni ja karu, käynti Bengtskärillä tekee suuren vaikutuksen. Saareen ei noin vain tullakaan: niin yhteysaluksen kuin muiden veneilijöiden käynnit riippuvat säästä. Tämä on Suomen eteläisin asuttu paikka ja Saaristomeren uloin luoto, ja aallokko voi estää rantautumisen muulloinkin kuin myrskykeleillä.
Majakkaa on kiinnostavaa tutkia. Sen sisältä löytyy pikku museoksi tehty entisen majakanvartijan koti aitoine kalusteineen sekä sotahistoriallinen näyttely. 1990-luvulta lähtien majakka on ollut kesäisin matkailukäytössä, ja vaikka seitsemän huoneen majoitustilat ovat yksinkertaiset, ne varataan usein loppuun jo keväällä. Saarella käy paljon opiskelijoita ja tutkijoita, sillä Turun yliopistosäätiön omistamassa majakassa ja sen ympäristössä pidetään työpajoja ja kunnostustöitä. Lintuharrastajat tulevat tänne erityisesti keväisin haahkoja seuraamaan.
Saarelle pääsyyn myydään monenlaisia paketteja, joihin voi kuulua kuljetusten lisäksi pääsylippu, ruokailua ja ohjelmaa. Pelkkä pääsylippu maksaa aikuiselta 9 euroa, ja tuloja käytetään paikan ylläpitoon. Majoittujille myydään ensisijaisesti täysihoitopaketteja kuljetuksineen, saunoineen ja monine aterioineen bengtskar.fi, sillä saareen ei voi jäädä yöksi omalla veneellä.
Örössä riittää tutkittavaa vaikka pariksi päiväksikin, ja saarta on mukava koluta kävellen tai matkailukeskuksesta vuokrattavalla pyörällä. Merkittyjä reittejä on yli kymmenen kilometriä. Niillä voi bongata esimerkiksi vankan Obuhov-tykin siltä ajalta, kun saari oli osa Venäjän puolustusta, sekä eri aikoina rakennettuja linnakkeita.
Mieleenpainuva on myös paikan luonto niittyineen, metsineen ja kallioineen. Örössä on ollut vuosisatojen ajan lähisaarten asukkaiden lehmiä laiduntamassa, ja nykyäänkin siellä pidetään Ylämaan karjaa ja lampaita syömässä runsasta kasvillisuutta. Saari suorastaan houkuttelee pysähtelemään näkymien äärelle ja ihastelemaan vaikka perhosten lentoa – niitä on arvioitu elävän täällä yli 1600 eri lajia.
Puolustushistoriaa avataan näyttelyssä, ja kasarmialueita on kunnostettu. Örössä voi yöpyä kesällä telttailualueella, ja tarjolla on hotelli- ja mökkimajoitusta sekä maukasta ravintolaruokaa. Majoitushinnat vaihtelevat yöpymisen pituuden ja sesongin mukaan: Edullisinta on hostellitason yhteishuoneessa (35 euroa/peti). Mökit ja hotellihuoneet ovat mantereen hinnoissa , visitoro.fi
Jos Bengtskär on kuin kesäisen saaristoaterian väkevä alkuruoka ja Örö runsas, herkullinen pääruoka, makea jälkipala löytyy Högsårasta.
Kemiönsaaren läntisen saariston pieni idylli on helppo kokea muutamassa tunnissa, mutta moni kävijä huomaa haaveilevansa pidemmästäkin oleilusta. Högsåraan ei kannata tulla, jos unelmoi elämänmuutoksesta maaseudun rauhaan: silloin täältä ei taatusti kykene riuhtaisemaan itseään irti.
Högsåralla on pitkä historia luotsikylänä, ja vanhimmat säilyneet rakennukset ovat 1700-luvulta. Monet paikan perheistä oli Kustaa Vaasan aikaan ja sen jälkeen vapautettu veroista, koska luotsit ohjasivat kruunun laivoja saariston karikkojen ohi.
Lautalla mantereelta saavuttua kannattaa lähteä kuljeskelemaan saaren eri puolille. Tie vie esimerkiksi Keisarinsatamana tunnettuun lahteen, joka sai nimensä siitä, että Venäjän suuriruhtinas Aleksanteri III vietti täällä 1800-luvun lopulla kesiä hoviväkineen. Historiasta kertoo pieni Jungfrusundin museo, ja nähtäviin paikkoihin kuuluu Sandvikin hiekkaranta. Se on telttailu- ja tulipaikkoineen Saaristomeren kansallispuiston retkeilijöiden suosiossa.
