Vuorokausi pienellä Bengtskärin majakkasaarella käy retriitistä, joka pysäyttää oleellisen äärelle. Paras hetki koittaa, kun päiväkävijät poistuvat ja yöpyjät pääsevät tutustumaan saaren sopukoihin kaikessa hiljaisuudessa
Ylös, alas, ylös, alas. Pieni yhteysalus keinuu hypnoottisesti aallolta toiselle ja saa luomet lupsumaan. Hektisen työviikon uuvuttama mieli yrittää nukahtaa, mutta viileä tuuli pitää kehon hereillä. Hiittisten suojaisa saaristo on jäänyt taakse ja edessä on pelkkää sinistä: rannaton meri ja pilvetön taivas. Jossain ulapan keskellä erottuu torni, ensin pienenä ja hailakkana – Bengtskärin majakka.
Olemme haaveilleet miehen kanssa Bengtskäristä pitkään. Pohjoismaiden suurin majakka on ollut kuin epätodellinen postikortti, jossa vaahtopäiset tyrskyt lyövät luodon yli. Kesäkuun alussa unelma toteutuu, kun täyteen buukatusta majakasta vapautuu kahden hengen huone. Yhteysalus on lähtenyt Kasnäsistä aamupäivällä ja poikennut Rosalan saaren kautta. Venematka kestää 1,5 tuntia.
Alun perin Bengtskärin majakasta ei suunniteltu matkailukohdetta. Se rakennettiin vuonna 1906 kahden hehtaarin kokoiselle luodolle varoittamaan laivoja ympärillä olevista karikoista. 52 metrin korkeuteen kohoava majakka rakennettiin graniittilohkareista, jotka louhittiin luodon kallioista.
Arkkitehti Florentin Granholmin suunnittelema Bengtskärin majakka valmistui vuonna 1906.
Bengtskärin majakan massiivisuuden ymmärtää vasta, kun yhteysalus kiinnittyy laituriin. Majakka ei ole pelkkä torni, vaan osa isompaa asuinrakennusta. Tänään rantautuminen käy helposti, sillä meri on yllättävän rauhallinen.
Rannassa meidät vastaanottaa Paula Wilson, joka otti puolisonsa kanssa majakan hoitaakseen 1990-luvulla ja avasi luodon matkailijoille. Kemiönsaaren Rosalassa asuvalle Wilsonin perheelle Bengtskär on ollut suuri rakkaus ja myös kesäkauden työpaikka: täällä vierailee vuosittain 13 000 matkailijaa.
– Meillä on paljon tuttuja kävijöitä, jotka haluavat tulla takaisin aina uudelleen. Monia tuntuu kiehtovan se, että Bengtskär on keskellä avomerta. Tämä on uniikki paikka, jota ei voi verrata oikein mihinkään muuhun, Paula sanoo.
Majakan torniin kipuaminen vaatii hyviä reisilihaksia.
Bengtskärin luoto on haahkojen suojapaikka
Bengtskärillä ei kasva ainoatakaan puuta, maisemaa rikkoo vain muutama ruohomätäs. Silti meren hiomat kalliot ovat kuin luonnon puutarha itsessään: täynnä veistoksellisia muotoja sekä vihreää ja keltaista jäkälää väriä tuomassa. Vedenrajaan on kasvanut samettista viherahdinpartaa, johon tekisi mieli upottaa varpaat, ellei merivesi olisi niin kylmää.
Paras hetki koittaa, kun Bengtskärin päiväkävijät lähtevät ja saarelle jää vain majakan henkilökunta ja kourallinen meitä yöpyjiä. Vaikka luoto on pieni, parikymmentä ihmistä hajaantuu hetkessä niin, että tuntuu kuin olisimme kahdestaan. Tutkimme luodon sopukoita omaan tahtiin, ja istumme välillä pitkään hiljaa aloillamme. Tuntuu rentouttavalta lepuuttaa silmiä horisontissa.
Toukokuu on paras aika seurata haahkojen pesintää Bengtskärin luodolla.
Merestä pilkottavilla pikkukallioilla lepäilee mustavalkoisia haahkakoiraita, joiden ääntely kuulostaa aivan huokailulta. Toisinaan linnut pyrähtävät valtavana laumana lentoon. Ruskeasävyisillä haahkanaarailla ei ole aikaa lorvailla: ne pitävät poikasille uimakoulua rannan lähettyvillä ja opettavat pesueen pienimpiä sukeltamaan. Pörröisten haahkavauvojen haparoiva meno on lumoavaa seurattavaa ja liikuttaa kyyneliin.
Pian tajuamme, että haahkoja on kaikkialla. Pulleat naaraat hautovat muniaan tuulensuojaisilla paikoilla majakan sokkelin vieressä, penkkien alla ja jopa sisäänkäynnin luona. Ne eivät ole moksiskaan, vaikka kuljemme aivan vierestä. Bengtskärillä onkin usein keväisin liki viisisataa haahkanpesää. Se on ihmisten ansiota: asutulla luodolla uhanalaiset haahkat ovat suojassa petolinnuilta.
Paula kertoo, että viime vuosina on yritetty selvittää, miksi haahkat ovat tykästyneet juuri Bengtskäriin.
– Turun yliopiston tutkijat ovat olleet laskemassa täällä pesiä ja tarkkailemassa, kuinka monesta munasta kehittyy poikasia ja kumpaa sukupuolta ne ovat. Koiraita on jostain syystä paljon enemmän.
Majakassa on sisä-wc, mutta sadeveden säästämiseksi toivotaan, että vieraat käyttävät päivisin ulkokäymälöitä.
Bengtkärin historia on täynnä hurjia tarinoita
Aina elämä Bengtskärillä ei ole ollut näin rauhallista. Heinäkuussa vuonna 1941 venäläiset nousivat yön pimeydessä luodolle ja majakka joutui vihollisjoukkojen raivokkaan tulituksen kohteeksi. Suomalaiset onnistuivat kuitenkin puolustamaan Bengtskäriä.
Muistona kohtalokkaasta yöstä majakan seinissä on yhä ammusten tekemiä reikiä sekä alimmassa kerroksessa pysyvä näyttely taistelusta. Bengtskärillä on myös vanha bunkkeri, jonka sisään pääsee tutustumaan.Lähde:Anna Kuvat: Sanna Wallenius
