Kun ajaa Paraisten keskustan suunnasta lauttaan ja lähtee ajamaan kohti Nauvoa, alkaa autoilijoiden ja pyöräilijöiden yhteiselo samalla maantiellä. Tien reunaan maalattu valkoinen viiva on välillä niin kiinni tienpientareessa, että pientareen kasvillisuus kurottuu maalauksen päälle.
Vuonna 1996 lanseerattu Saariston rengastie tarjoaa 200 kilometriä ja vuonna 2008 avattu Pieni rengastie 120 kilometriä poljettavaa Varsinais-Suomessa. Saaristossa pyöräilystä on tullut vuosi vuodelta suositumpaa.
Vuosien 1996 ja 2021 välillä Saariston rengastien pyöräilijöiden määrä kasvoi 500:sta 4 500 pyöräilijään vuodessa. Pienen rengastien pyörämatkailijamäärä kasvoi 2 000:sta 5 000:een vuosien 2008 ja 2021 välillä.
Saariston rengastien suosio perustuu osittain upeisiin maisemiin ja osittain siihen, että se on ensimmäisiä tuotteistettuja pyörämatkailureittejä Suomessa ja sen varrella on myös matkailijan tarvitsemia palveluita, kertoo Pyörämatkailukeskuksen koordinaattori Heli Laukkanen. Suomeen on kehitetty etenkin viime vuosina muitakin pyörämatkailureittejä, mutta rengastien suosio ei ole horjunut, vaan kasvanut.
Laukkanen huomauttaa, että rengastien alkutaipaleella 1990-luvulla saariston liikennemäärät olivat huomattavasti vähäisempiä kuin nykyään. Kun jo ennestään kapeille ja mutkaisille teille lisätään vuosi vuodelta enemmän autoilijoita ja pyöräilijöitä, tilanne kiristää kaikkien hermoja.
Valtaosa Saariston rengastiestä ja Pienestä rengastiestä on asfalttipintaista, mutta varsinaista pyörätietä siitä on vain Turun ympäristössä.
Liikenteen pullonkauloja ovat etenkin kesäviikonloppuina ja koko heinäkuun ajan Paraisilta Korppooseen ulottuva osuus sekä Raision ja Kustavin välillä kulkeva Kustavintie, joka on Laukkasen mukaan nykyään niin vilkkaasti liikennöity, että se vastaa ruuhkaisimpina aikoina lähes valtatietä. Kumpikin tie vie erittäin suosituille mökkialueille, joten mökkikaudella tiellä liikkuu paljon muitakin kuin rengastien kiertäjiä.
Saariston rengastien vaarallisuus pyöräilijöille on tiedossa myös liikenneturvallisuutta edistävällä Liikenneturvalla. Pyöräilijöillä on etenkin mutkissa olemattomasti tilaa, joten kaatumisriski on jatkuvasti olemassa, sanoo tutkimuspäällikkö Juha Valtonen Liikenneturvasta.
”Ei siihen oikeastaan muuta voi sanoa, kuin että jos tie on kapea ja huono, se on kapea ja huono.”
Autoilijoiden ja pyöräilijöiden yhteiselon kehittämiseen auttaa valistus.
”Pyrimme viestimään autoilijoille, että pyöräilijän turvallinen ohitus vaatii oikeasti tilaa. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan perustuu tieliikennelakiin”, Valtonen muistuttaa.
”Ei siihen oikeastaan muuta voi sanoa, kuin että jos tie on kapea ja huono, se on kapea ja huono.”
Oululainen Tiina Uusisalmi lähti polkemaan Ison ja Pienen rengastien yhdistelmää Naantalista. Matka jatkui Seilin saaren kautta Nauvoon ja Korppooseen. Seuraavana etappina oli Houtskari.
Maisemat olivat olleet hänestä upeita, mutta Itämeren tila harmittaa häntä, sillä heinäkuun puolivälissä Saaristomeri vihersi levästä. Uintimahdollisuuksia oli sattunut matkan varrelle vain niissä paikoissa, joissa tuuli on kunnolla sekoittanut veden.
Oulun 500 kilometrin pyörätieverkostoon tottuneelle Uusisalmelle Saariston rengastie tuntui jopa pelottavalta.
”Tien laidan valkoinen viiva on yleensä kiinni tai parin sentin päässä pientareesta, eivätkä kaikki autoilijat väistä. Kieltämättä kammottaa, kun pyöräilee kaarteessa ja rekka kaasuttaa ohi.”
Saariston rengastien ja Pienen rengastien turvallisuuden parantamiseksi on tehty töitä jo ennen koronapandemiaa ja pandemian aikana, kertoo Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (Ely-keskuksen) liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja Tuovi Päiviö.
Pienelle rengastielle saatiin viime vuonna uudet opasteet ja pyörien pikahuoltopisteet. Tänä vuonna Naantalissa rakennetaan pyörätietä Luonnonmaan ja Rymättylän välille.
”Tekemistä riittää tulevillekin vuosille. Esimerkiksi Nauvon Paraisten puolen lauttarannasta Nauvon keskustaan laaditaan uutta tiesuunnitelmaa, joka valmistuu tämän vuoden aikana.”
Päiviö korostaa, että pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on ylipäätään tavoite koko maassa. Saariston rengastien pyöräilyturvallisuuden kehittäminen on siis osa laajempaa kokonaisuutta, johon liittyy myös kansanterveyden edistäminen ja kestävä kehitys.
”Eihän pyörämatkailijan pidä joutua pelkäämään, vaan matkalla pitäisi antaa sielun levätä raittiissa ilmassa ja kauniissa maisemissa.”
”Jos haluaa aidosti huonon pyörämatkailukokemuksen, kannattaa tulla polkemaan Liettuaan.”
Liettualaiset Lilija Balaišė ja Martynas Balaišis aikovat polkea koko Saariston rengastien. Matka alkoi Turusta ja ensimmäinen yö on tarkoitus viettää Nauvossa.
Kaksikolle on karttunut retkeilykokemusta erityisesti rinkka selässä vaeltaen, mutta tällä kertaa he ovat ensimmäisellä pitkällä pyörämatkallaan ulkomailla.
Saariston rengastie valikoitui kohteeksi, sillä Martynas Balaišisin entinen esimies oli suomalainen, joka oli tullut töissä mainostaneeksi Suomen pyörämatkailumahdollisuuksia.
60 kilometrin polkemisen perusteella liettualaiset ovat tyytyväisiä rengastiehen. Turusta Parainen–Nauvo-lautalle asti poljetaan pyörätietä, eikä senkään jälkeen ongelmia ilmennyt.
”Kun ajoimme pyörillä tien laidassa, autoilijat hidastivat meidät nähdessään ja ohittivat kaukaa. Jos haluaa aidosti huonon pyörämatkailukokemuksen, kannattaa tulla polkemaan Liettuaan”, Balaišis naurahtaa.
”Näin isossa maassa ei voi vetää pyörätietä joka kolkkaan, mutta Suomessa on valmiiksi vaikka kuinka paljon muita teitä, joissa liikenne ei ole turhan vilkasta.”
Jos rengastiellä polkee mökkikauden ulkopuolella, saa edelleenkin olla rauhassa, sanoo Pyörämatkailukeskuksen Laukkanen.
”Pyöräilyhän onnistuu Lounais-Suomessa helposti myös keväisin ja syksyisin, joten pyörämatkailukaudessa on laventamisen varaa.”
Suomen pyörämatkailua kehitetään jatkuvasti, ja Lounais-Suomeenkin on pulpahdellut uusia reittejä rengastien rinnalle, Pyörämatkailukeskuksen Laukkanen huomauttaa. Esimerkiksi Turun eteläpuolella voi polkea Tammireittejä pitkin, ja kansainvälisen EuroVelo 10 -reitin kehitys on kovassa vauhdissa Etelä-Suomessa.
Laukkanen uskoo, että Suomen pyörämatkailun tulevaisuus on erityisesti hiekkateissä ja metsäautoteissä, sillä niitä riittää Suomessa. Maailmalla retkipyöräily, tai bikepacking, on kovassa nosteessa, ja ilmiö on rantautunut myös Suomeen.
”Näin isossa maassa ei voi vetää pyörätietä joka kolkkaan, mutta Suomessa on valmiiksi vaikka kuinka paljon muita teitä, joissa liikenne ei ole turhan vilkasta. Niissä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.”Lähde:MT
