Halavatun pappa, sotahistoriaa, kulttuuria ja entisajan maalaiselämää – Koljonvirralta löytyy savolaisten aikakapseli

Iisalmen Koljonvirralla menneisyys kohtaa nykyisyyden ja historia puhuu omaa kieltään kulttuurin muodossa. Koljonvirran Kartano ja sen nykyiset omistajat Erja ja Jarmo Kääriäinen tarjoavat vierailleen maistiaisia entisajan maalaiselämästä.

Iisalmen kaupungin laitamailla sijaitseva Koljonvirta tunnetaan koko perheen virkistys- ja matkailukohteena. Juhani Ahosta sekä Vänrikki Stoolin tarinoista tuttu Koljonvirta on paljon muutakin. Se tarjoaa paikallisen museon myötä kattavan läpileikkauksen 1800-luvun alun pohjoissavolaisesta maataloudesta ja Koljonvirrasta on tullut lisäksi Suomen sodan (1808–1809) tunnetuimpia huomion kohteita.

Osansa alueen aikamatkailusta saa Koljonvirran Kartano, joka on saanut Kääriäisen yrittäjäperheen ansiosta uuden elämän.

Erja ja Jarmo Kääriäinen aloittivat majatalon pitäjinä kymmenen vuotta sitten. Aluksi he ostivat yrityksen liiketoiminnan, mutta neljä vuotta sitten kauppakirjat tehtiin koko kartanosta.

“Onhan tässä töitä riittänyt, kun vanhaan on puhallettu uutta puhtia ja paikkoja kunnosteltu. Kiinteistö pihapiireineen on haluttu säilyttää mahdollisimman entisellään, joten kaikki korjaukset on tehty historiaa kunnioittaen. Itse kartano on erinomainen esimerkki perinnerakentamisesta, sillä hirsien välissä oleva laastikin on sontaa”, mopokerho Halavatun papoista tunnetuksi tullut Jarmo “Jamppa” Kääriäinen taustoittaa.

Kääriäiset kokivat vuonna 2014 ison takaiskun, kun tulipalo tuhosi kartanon yläkerran.

“Moni asia meni uusiksi, mutta onneksi piiluhirsi pelasti talon täydelliseltä tuholta”, Jarmo Kääriäinen toteaa.

Ajatus on tuoda pala elävää maaseutua kaupunkilaisten ulottuville.

Taistelujen ja tarinoiden Koljonvirta elää Koljonvirran Kartanossa, joka tunnetaan entisen kansanedustaja Alli Nissisen (1866-1926) lapsuudenkotina.

“Tilalla on ikää yli 300 vuotta ja päärakennuksella rapiat sata. Pienistä ajan notkahduksista huolimatta hirsipytinki on säilyttänyt ryhdikkyytensä ja ennen kaikkea historiallisen arvokkuutensa. Kartanolla on oma mielenkiintoinen tarinansa, sillä rakennusta hallitseva tupa on entinen savupirtti. Tämän ympärille on pikkuhiljaa rakennettu muu kokonaisuus, huone kerrallaan”, Jarmo Kääriäinen tietää kertoa.

Puolimatkan majataloksi nimetty Koljonvirran Kartano tarjoaa matkailijoille muutakin kuin hyvän petipaikan ja maittavan aamiaisen.

“Haluamme vaalia savolaisuuden ohella myös olemassa olevaa kulttuuriperimää. Niinpä järjestämme erilaisten teemojen pohjalle tai ilman teemaa punottuja tapahtumia, joiden pääroolissa ovat usein musiikki, ruoka ja hyvät jutut. Myös jazz-festivaalit, konsertit, kantri-juhlat sekä aarteiden metsästäjille suunnatut Rompepäivät ovat osa alueen tarjontaa. Savolainen kulttuuri elää monin eri tavoin ja paikallisen teatterin kautta”, Kääriäisen yrittäjäpariskunta listaa.

Koljonvirran historiallinen kartano on ansainnut kannuksensa lisäksi suosittuna juhlapaikkana. Vanha navetta on saanut uuden elämän 350-paikkaisena juhlatilana.

Vanha väentupa toimii vastaavasti koulutustilana, jossa ovat saaneet oppia muun muassa tulevat metsurit.

Maaseutuyrittäjinä Erja ja Jarmo Kääriäinen pitävät tärkeänä, että toiminnassa näkyvät perinteiset maaseudun arvot.

“Kunnioitamme lähituottajia, joten tarjoamme hyvin pitkälle lähellä tuotettua ruokaa. Lettuihinkin tarvittava maito haetaan mahdollisuuksien mukaan suoraan navetasta”, Erja Kääriäinen kertoo.

Kartanon pihamaalla on totuttu näkemään kesäaikana komea sekoitus maatalosta tuttuja eläimiä, kuten lampaita, kanoja ja vuohia.

Ennen korona-aikaa Koljonvirran kesävieraita viihdyttivät muun muassa pikkupukki Pekko, vuohileidit Essi ja Aurora sekä kanarouvat Tiina, Tarja ja Piia, kukkoherra Ismon johdolla.

“Ajatus on tuoda pala elävää maaseutua kaupunkilaisten ulottuville. Varsinkin monelle kaupunkilaislapselle oikean eläimen näkeminen on suuri elämys. Oman elämyksensä eläimet ovat antaneet myös kaupungissa varttuneille työntekijöillemme. He ovat nimittäin joutuneet opettelemaan laajamittaista eläintenhoitoa, lampaan keritsemisestä ja vuohen lypsämisestä lähtien”, Kääriäiset kertovat.

Kaikenkarvaiset eläimet tarjoavat turisteille omintakeista viihdettä.

“Vapaus liikkua tarkoittaa meidän eläinten kohdalla astetta laajempaa reviiriä. Kanarouvat ovat näyttäytyneet mielellään Kartanon sisätiloissa ja Ismo-kukko viihtyi enemmän baarissa kuin kanalassa”, Erja Kääriäinen nauraa.

Eläimellinen meno saa jatkoa, sillä Kääriäiset suunnittelevat ensi kesälle isompaa kotieläinpihaa.

“Enemmän tilaa ja enemmän erilaisia eläimiä. Ennen lopullista päätöstä meidän tulee kuitenkin varmistaa eläinten talvihoitomahdollisuus.”