Maaseudulla rakentamista säädellään luonnon takia pikkutarkasti, mutta kaupungissa luontoarvot voidaan surutta jyrätä. Esimerkiksi Kruunuvuorensillan työmaan alle on jäänyt kaksi luotoa, joilla oli heinäkuun alussa linnunpoikasia.
Huhtikuun alusta kesäkuun loppuun työmaa oli pesimärauhan turvaamiseksi tauolla. Kovaa melua aiheuttavat työt keskeytettiin 250 metrin säteellä luodoista.
Manner-Helsingin ja Laajasalon uuden asuinalueen Kruunuvuorenrannan väliin rakennetaan Suomen pisintä (1,2 kilometriä) siltaa. Sillan 135-metrinen pyloni sijoittuu Nimismies- ja Emäntä-nimisten luotojen väliselle matalikolle.
Sillan kansirakenteet tulevat reilun 20 metrin korkeuteen, mutta rakentaminen tapahtuu lähempänä vedenpintaa. Lintujen suosimat luodot jäävät lopulta 10:n ja 30 metrin etäisyydelle sillasta.
Lintuluotojen kohtalosta käytiin oikeutta 2016–2017. Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan mielestä sillan rakentaminen vaikuttaa haitallisesti luotojen linnustoon.
Helsingin kaupunki piti luotoja linnuston kannalta arvokkaina mutta vetosi siihen, ettei niihin kohdistu lainsäädännöllistä suojeluvelvoitetta eikä niillä pesiviä lintulajeja ole säädetty erityisen suojeltaviksi lajeiksi.
”Koko Helsingin saaristolinnustoa ajatellen Nimismiehen ja varsinkin Emännän linnustollinen arvo ei ole erityisen suuri”, kaupunki lausui.
Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, ettei valtuuston päätös ole asemakaavan vastainen, kun otetaan huomioon tavoite Laajasalon ja kantakaupungin välisen joukkoliikenneyhteyden järjestämisestä. Myöskään korkein hallinto-oikeus ei antanut asiassa valituslupaa.
Uuden kaupunginosan joukkoliikenteen järjestäminen siis jyräsi lintujen täyden nautintaoikeuden luotoihin.
Tringa olisi halunnut, että silta linjataan luotojen sijasta muualle.
”Rakentamisen aikaiset häiriöt ovat isoin ongelma. Eniten meteliä aiheuttava paaluttaminen kiellettiin pesintäaikana. Mutta kaikesta muustakin tulee häiriötä vesilintujen pesintään”, Tringan suojelusihteeri Juho Leppänen sanoo.
Helsinki kompensoi linnuille aiheutuvia häiriöitä rakentamalla tekoluotoja Kruunuvuorenselälle.
”Se on potentiaalisesti toimiva systeemi”, Leppänen toteaa.
Jyväskyläläinen Maaseudun Tulevaisuuden lukija puolestaan kiinnittää huomiota siihen, että rakennusliike VRP saa rakentaa rivitalot kiinni rantaviivaan Väinölässä.
”Harvoin arkkitehti saa mahdollisuuden suunnitella näin korkealaatuista asumista yhtä upealle paikalle. Yhteys Päijänteeseen on kirjaimellisesti käsin kosketeltava, kun oman asunnon takapiha ja terassi päättyvät veden rajaan”, arkkitehti kuvailee kohteen esitteessä.
Lukija muistuttaa, että ”jos jyväskyläläinen yksityishenkilö haluaa rakentaa omalle maalleen järven tai vesistön rannalle asunnon tai mökin, niin max sadan neliön rakennus on sijoitettava 30 metrin päähän rantaviivasta”.
Sitä suurempi pitäisi hänen mukaansa viedä 60 metrin päähän. Saunarakennuksen saisi rakentaa 15 metrin päähän rantaviivasta.
”Ja näistä ei muuten Jyväskylän rakennusvalvonta tingi senttiäkään”, lukija huomauttaa.
Hän ihmettelee, miten rakentamismääräykset eivät tunnu koskevan rakennusliikkeitä tai rakennuttajia.
Erikoissuunnittelija Risto Mustonen Jyväskylän kaupunkisuunnittelusta ja maankäytöstä kertoo, että rakennusluvat perustuvat asemakaavaan.
”Mitä mihinkin saa rakentaa, on ratkottu asemakaavalla. Meillähän on rakennettu paljonkin rantaan: koko Lutakko ja Mattilanniemi.”
Asemakaavan valmistelu ja hyväksyntä on pitkä prosessi, jossa pohditaan alueelle sopiva käyttötarkoitus ja kuunnellaan asianosaisten mielipiteet. Vähänkään tärkeämmät kaavat päättää kunnan- tai kaupunginvaltuusto.
Strategisen kaupunkisuunnittelun professori Raine Mäntysalo kuvailee, että lintuluodon tai muun luontokohteen kohdalla ristiriitaisten arvotekijöiden välillä joudutaan käymään punnintaa.
”Ei siinä ole yhtä oikeata ratkaisua – ei ekologiankaan kannalta. Katsotaanko paremmaksi tiivistää asumista keskustaajama-alueella, vaikka menetetään koskematonta rantaa? Silloin säästetään infran ja liikenteen päästöissä verrattuna siihen, että asuminen sijoitettaisiin jonnekin huomattavasti kauemmaksi.”
Mäntysalo huomauttaa, että rantaluontoa on jyrätty myös maaseututaajamissa.
”Monissa supistuvissa kunnissa on kaavoitettu ranta-alueita ihan asukkaiden houkuttelemiseksi. Myös yksityinen maanomistaja voi valmistella rantakaavan ja toimittaa sen kunnalle hyväksyttäväksi.”
”Kaupunkeja taas pyritään tiivistämään, ja rantoja rakennetaan lähinnä entisillä teollisuus- ja satama-alueilla.”
Laajamittainen ympäristön huomioiminen rakentamisessa on verrattain uusi asia. Suomeen se tuli Mäntysalon mukaan Euroopan unioniin liittymisen myötä, kun kaikki merkittävät rakentamishankkeet jouduttiin mukauttamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn.Lähde: MT
