Elokuun viidentenätoista päivänä Outi Silfverbergin ja hänen perheensä arki muuttui kertaheitolla. Koko nelihenkinen perhe muutti yöjunalla Helsingistä Lappiin, ja aamulla suoraan junasta kuusivuotias esikoinen vietiin uuden kotikylän esikouluun Pelkosenniemelle.
Outi ja hänen miehensä Sami Keto olivat vihdoin päättäneet toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. He halusivat asua pohjoisessa vuoden verran ja nähdä koko vuodenkierron.
Pitkään haave oli elänyt Outin ja Samin mielessä etäisenä unelmana. Viime keväänä he tajusivat, että esikoisen eskarivuosi olisi ainutlaatuinen tilaisuus vaihtaa maisemaa.
– Siinä kohtaa oli tullut jo todistettua, että voin tehdä työtäni mistä vain. Olin parin vuoden aikana ehtinyt näpytellä konettani missä milloinkin, Outi sanoo.
Niinpä hän otti asian puheeksi töissä, ja vuoden etätyö Lapista hyväksyttiin.
Sami on tällä hetkellä joka tapauksessa vanhempainvapaalla pariskunnan nuoremman lapsen kanssa. Lisäksi hän tekee tutkimusta, jota voi niin ikään tehdä mistä päin tahansa.
Eskarilaiselle ajatus oli helppo myydä sanomalla, että muutto on väliaikainen ja etelään palattaisiin ennen ekaluokan alkua. Yksi saman ikäinen kaverikin löytyi etukäteen, joten seuraa oli luvassa.
Auto ei ole välttämättömyys
Outi ja Sami ovat aina asuneet etelässä. Outi on syntyperäinen helsinkiläinen, Sami on kotoisin Lahdesta, ja perheenä he asuvat kerrostalokolmiossa Itä-Helsingissä.
Heillä ei ole koskaan ollut omaa autoa, sillä arki kaupungissa ei ole sitä vaatinut.
Kun perhe alkoi pohtia muuttoa pohjoiseen, nousi esiin myös kysymys autosta. Tarvitseeko Pyhätunturilla oman auton?
Äkkiseltään voisi kuvitella, että tietysti. Outi kuitenkin sanoo, että paljon riippuu siitä, miten elämän järjestää.
– Pyrimme muutenkin tekemään elämässä ekologisia valintoja. Olisi tuntunut hassulta muuttaa omia elintapoja vähemmän kestäviksi vain oman luontokaipuun takia. Halusimme ottaa autottomuuden lähtökohdaksi, hän sanoo.
Hän ymmärtää hyvin, miksi syrjäseuduilla auto on monelle välttämätön. On kuitenkin ollut kiinnostavaa kokeilla, kuinka nelihenkinen perhe pärjää arjessa vain bussilla, polkupyörillä, kävellen ja suksilla.
Alkuun Outi kertoo jännittäneensä, mitä paikalliset Pelkosenniemellä sanoisivat heidän autottomuudestaan. Pidettäisiinkö heitä kajahtaneina kaupunkilaisina?
Ei pidetty. Kylän perheiden Whatsapp-ryhmässä on arvostettu ratkaisua, ja hätäapua on tarjottu auliisti. Outi ja Sami ovat lämpimästä vastaanotosta häkeltyneitä.
Iltapäiväkerhoon hiihdetään suon yli
Koska perhe majailee Pelkosenniemellä vain vuoden, ei pysyvää asuinratkaisua voinut tehdä. Nyt he asuvat puoli vuotta ensimmäisessä vuokramökissä tunturilla, ja myöhemmin he siirtyvät seuraavaan loppuajaksi.
Asuminen onkin heidän vuotensa suurin myönnytys kulutuksessa. Vuokramökki pysyy riittävän lämpimänä sähköpattereilla ja puulla. Juuri asumisessa moni paikallinen taas tuntuu hakevan ekologisempia ratkaisuja, Outi ihailee.
– Myös kimppakyytejä järjestetään, ja monet kulkevat tietysti pyörällä.
Nyt kotimökiltä on 20 kilometriä esikouluun. Joka aamu Outi ja Sami saattelevat lapsen bussiin, jonka kyydissä eskarit ja koululaiset matkaavat kylälle. Perillä esikoulun opettaja on lapsia vastassa.
Tarvittavat kauppareissut kuljetaan kävellen tai vielä sulan aikaan pyörällä, ja yksivuotias kuopus matkustaa mukana pyöräkärryssä.
– Eksoottiselta tuntuu, että kun lähiaikoina tuolla suon toisella puolella alkaa iltapäiväkerho, niin voimme sitten lumen tultua hiihtää sinne.
Outi ei usko, että auton tarve nousee ylitsepääsemättömäksi muissakaan asioissa.
– Jotkut ovat ihmetelleet, eikö meiltä jää kaikki näkemättä ilman autoa, mutta meidän ei ole tarkoituskaan ajella eri kohteisiin ympäri Lappia, hän sanoo.
Toive oli alun alkaenkin tutustua kunnolla yhteen paikkaan ja elinympäristön muutokseen, joten lähiluonto riittää. Retkiä voi sitten tehdä esimerkiksi bussikyydillä tai hätätapauksessa vuokra-autolla.
Lopuksi Outi haluaa korostaa, että vaikka heidän ratkaisunsa ei ole kaikkien tavallisin, se on heille itselleen tutuin tapa elää.
– Me olemme aina eläneet ilman autoa, ja se tarkoittaa vain, että suunnittelemme elämää siitä lähtökohdasta. Kun tiedostaa, että elämä vaatii tietynlaista suunnittelua, ei se minusta tunnu mitenkään hankalalta.
Lähde https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/ff5c654c-702c-44c0-b8ee-36097e2f12a9
