Haastavat kasvuolosuhteet Suomessa pakottavat avomaaviljelijät ajattelemaan uudella tavalla. Voiko kotimainen lähikukka kilpailla nopeasti tuotetun tuontikukan rinnalla?
Jos ostat marketista kukkakimpun, kukat ovat todennäköisesti kulkeutuneet Suomeen Alankomaista. Suomessakin viljellään leikkokukkia, mutta vain vähän.
Suurin osa suomalaisista leikkokukista viljellään kasvihuoneissa. Nyt alalle tekee tuloaan ilmiö, jota kutsutaan slow floweriksi. Sen keskeinen ajatus on, että kukat kasvavat lähellä, avomaalla, luontoa kunnioittavasti ja kestävästi.
Siuntiossa sijaitsevalla Monosilla garden on yksi slow flowers -kukkatiloista. Aivan ensimmäiseksi kukkatarhuri Sannaliina Mononen haluaa rikkoa romanttista mielikuvaa kukkaviljelyn arjesta. Moni ajattelee, että leikkokukkia kerätään pellolla rottinkikoreihin valkoinen kukkamekko päällä, mutta…
–Avomaaviljely on verta, hikeä ja multaisia vaatteita. Usein kukkaloistoa ei edes ehdi ihastelemaan, sillä kukat kerätään myyntiin niiden ollessa nupussa.
25 000 tulppaanista vain murto-osa selvisi
Yhdysvalloista lähtöisin olevan slow flowers-ideologian mukaan kasvussa ei käytetä kasvunsääteitä, torjunta-aineita tai keinolannoitteita.
Koska kukat seuraavat luonnonrytmiä, ne ovat poimintakunnossa joka vuosi hieman eri aikaan. Kuluttajille slow flowersin edut näkyvät viljelijöiden mukaan ekologisempana ja eettisempänä tuotteena kasvihuoneissa kasvaneisiin ja tuontikukkiin verrattuna.
Monosen kukkatilalla on kasvanut satoja eri kukkalajikkeita neljän vuoden ajan. Mikään kesä ei ole ollut kukkien kasvatuksessa toisensa kopio.
– Esimerkiksi sateisena ja lämpimänä kesänä daaliat voivat kasvaa myyntikuntoiseksi jo kesäkuussa. Kylmänä tai paahteisen kuumana kesänä daaliat saattavat olla keräyskunnossa vasta elokuussa, kertoo Mononen.
Jotkut vuodet tuovat mukanaan isojakin vastoinkäymisiä. Viime vuonna Mononen istutti 25 000 tulppaanin sipulia, joista vain murto-osa selvisi poikkeuksellisen märän ja kylmän talven sekä pitkään kylmänä kestäneen kevään vuoksi.
Puutarhakokeilusta bisnekseksi?
Mononen haluaa noudattaa slow flower -ideologiaa, vaikka se on työlästä ja arvaamatonta. Hän toivoo, että kuluttajat näkisivät käsityönä kasvatetuissa kukissa saman arvon kuin vaikka artesaani-leivissä ja ymmärtäisivät tuontikukan ympäristöhaitat.
Mononen on alun perin taustaltaan kirjanpitäjä ja kulttuurituottaja. Hän haluaa luoda nykyisellä työllään liiketoimintaa, josta saa elannon.
– Se tarkoittaa uudenlaisia yhteistyökuvioita ja slow flowerin jatkuvaa esiintuomista.
Euroopan kukkakeskus menestyy verkostoitumalla
Kotimaiset kukkakaupat ja jättimarketit pyrkivät hyödyntymään kotimaista leikkokukkaa. Esimerkiksi Keskolla kolmannes myytävistä kukista on kotimaista kasvihuoneessa kasvanutta leikkokukkaa ja loput ovat Alankomaista, Tanskasta, Keniasta ja Saksasta.
Alankomaat on ollut jo pitkään leikkokukkien johtava kauppamaa. Alankomaista tuotiin Suomeen leikkokukkia viime vuonna yhteensä 3,9 miljoonaa kiloa. Suurin osa näistä tuotteista oli leikkoruusuja ja ruusunuppuja.
Alankomaiden ylivoimaa selittää maan vahva kukkaverkosto, kertoo Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Niina Kangas.
Se tarkoittaa viljelijöiden, jalostajien ja markkinoijien tiivistä yhteistyötä. Maa on myös edelläkävijä kasvihuonetekniikassa. Pääosin Alankomaiden leikkokukkatuotanto tapahtuukin kasvihuoneissa.
Jättimarketeista voi löytää artesaanikukkia
Suomessa marketteihin ja kukkakauppoihin toimittavia kotimaisia pientiloja on toistaiseksi ollut vähän. Volyymin tarvitsee olla riittävän suurta, jotta viljelijälle jäisi edes jokin korvaus, sanoo Mononen.
Kukkakauppiaille myytäessä viljelijän haasteena on myynnin lisäksi saatavuus ja logistiikka.
– Tällä hetkellä kaikilla viljelijöillä ei ole taloudellisesti kannattavaa hankkia pakettiautoa. Kukkia saatetaan kuljettaa kaupoille myyntiin vaikkapa ruokaostosten yhteydessä omalla autolla. Moni pientila on ratkaissut myynnin tekemällä kimppuja tilalta ostettuna.
Vähäinen leikkokukkatuotanto kotimaassa tarkoittaa, että Suomessa tarvitaan Alankomaista valtavaa volyymiä. Tuonnin ansiosta erilaisia kukkia on ympäri vuoden tarjolla.
Kotimainen sesonkikukka vai tuontikukka?
Kilpailu esimerkiksi Alankomaiden ja Kenian kanssa ei kuitenkaan ole mahdotonta Suomessa. Kotimaiset avomaaviljelijät voivat saada jalansijaa markkinoilla, mutta se vaatii asennemuutosta myös kuluttajien keskuudessa.
Monosen leikkotilalta Sannaliina Mononen muistuttaa, että avomaaviljelijä voi menestyä brändäämällä tuotteensa ja hinnoittelemalla ne oikein. Lisäksi onnistuminen vaatii verkostoitumista sekä panostamista lajikkeisiin, joita on vaikea saada tuontikukkana.
Mononen näkee liian usein, että avomaaviljelijä ei arvosta riittävästi tuotteitaan ja myy niitä alihinnalla.
– Viljelijän myyntihinta tukulle tai kukkakauppiaalle pitäisi olla vähintään sama, mitä se on vastaavilla hollantilaisilla tuotteilla.
Kun kukkien myyntihinta on kohdallaan, niin alan jatkuvuuskin on vankemmalla pohjalla.
Mononen toivoisikin, että asiakas ostaisi kotimaisen avomaakukan juuri silloin, kun sitä on mahdollista saada marketeista tai kukkakaupoista.
– Kotimaisen leikkokukkatuotannon tukeminen on myös ympäristöteko, sillä ulkolaisen kukan hiilijalanjälki on huomattavasti kotimaista suurempi, mittavan torjunta-aineiden käytön haitoista tai työolosuhteista puhumattakaan.
Lähde https://yle.fi/uutiset/3-12567083
