Kruunusiltojen haastavalla työmaalla ei nuori siltainsinööri Eetu Korpela ehdi pitkästyä.
Työsillat eivät yhdisty keskellä, vaan välissä on rakentamisen aikainen veneväylä. Luotojen väliin oli rakennettava myös keinosaari, jotta vedestä nouseva korkea pyloni voidaan toteuttaa.
Kruunuvuorensiltaa rakentaa YIT Suomi Oy:n ja Kreate Oy:n perustama Työyhteenliittymä Kruunusillat. Puolet toimihenkilöistä on YIT:n ja puolet Kreaten palkkalistoilla. Eetu Korpelan työnantaja vielä jutuntekovaiheessa oli YIT Suomi.
Korpela selittää, että Kruunuvuorensillan rakentaminen on jaettu neljään osa-alueeseen. Jokaisella osa-alueella on oma työmaapäällikkönsä, työnjohtajia sekä tietysti ympäri Suomea kerätyt huipputyöntekijät. Eetu työnjohtajana ja 30–40 työntekijää rakentavat alusrakenteita.
Siltaa rakennetaan yhtä aikaa kummastakin suunnasta.Työnjohtajana Eetun on siirryttävä työpäivän aikana puolelta toiselle. Työsiltaahan ei pääse kävelemään läpi, sillä välissä on veneväylä.
Kauniina kesäpäivänä veneellä toiseen siltapäähän siirtyminen on suorastaan huviajelua, mutta talvikylmällä tai myrskysäällä hitaampi autokyyti houkuttaa ehkä enemmän.
Lintuluotoja ja keinosaarta emme pääse lintujen pesintäaikana katsomaan. ”Meillä on keinosaareen ja luotoihin 200 metrin varoetäisyys, jotta linnut saavat pesiä täälläkin rauhassa”, Eetu Korpela kertoo.
Korpela opiskeli Turun ammattikorkeakoulussa rakennus- ja yhdyskuntatekniikan insinööriksi. Hän erikoistui infrapuolelle alan monipuolisuuden ja hankkeiden ainutlaatuisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että infratyömailla saa olla ulkona.
”Täällä ei ole ympärillä vain keskeneräisiä betonipintoja ja pimeitä huoneita. Voi katsella myös upeita maisemia. Tykkään liikkua luonnossa ja vesillä. Olen myös kova veneilemään!”
Hän ei kuitenkaan haluaisi lokeroitua vain siltainsinööriksi. Korpela myös arvelee, että kaikkien jo nähtyjen ongelmien ja haasteiden jälkeen helpommasta siltakohteesta voisi olla vaikea tosissaan innostua.
”En tiedä, mikä sitten seuraavaksi on edessä. Olen ajatellut, että teen, mikä siinä vaiheessa tuntuu kaikista mahdollisuuksista järkevimmältä. Jotain sellaista, mikä opettaisi ja antaisi eniten ja potkisi eteenpäin. En halua jämähtää paikalleni.”
Sillanrakentamisen ohella Turkuun omakotitaloa viimeistelevä Eetu tekee reissutyötä: neljä päivää Helsingissä, kolme kotona. Reissuhommiin on infra-alalla totuttava. Kotiseudulla työskenteleminen ei ole välttämättä aina mahdollista, jos haluaa mielenkiintoisiin haasteisiin mukaan.
Tässä mahtuisi järjestämään tilan puolesta vaikka juhannustanssit”, työnjohtaja, AMK insinööri Eetu Korpela lohkaisee Kruunuvuorensillan työsillan leveimmällä kohdalla.
Totta hän puhuu. Tilaa puisella työsillan siltakannella kyllä riittäisi ja muutenkin olosuhteet ovat oivalliset panna jalalla koreasti. Meijut vain kiinni kaiteisiin, harmonikansoittaja istumaan penkille ja polkantanssijat sillankannelle. Ehkäpä vielä muutama piilopulloa kallisteleva istuksimaan Kruunuvuoren kalliolle. Siinä olisi suomalaista kesäromantiikkaa parhaimmillaan. Eetu Korpelan työpaikalla maisemat ovat huikeat ja lämpimän aurinkoisena päivänä olosuhteet mukavat. ”Nyt on tuuleton ja lämmin päivä. Olisittepa tulleet tänne loppusyksystä,” Eetu naurahtaa. Hän on rakentamassa Suomen pisintä siltaa Helsingin Kruunuvuorenselän ylitse Korkeasaaren ja Laajasalon Kruunuvuorenrannan väliin. Sillasta tulee noin 1200 metriä pitkä ja sen 135 metrin korkeuteen nouseva pyloni, sillan kannatinpylväs, näkyy kauas.Kolmen sillan reitti
Kruunuvuorensilta on osa Laajasalon, Korkeasaaren ja Kalasataman osaksi Helsingin kantakaupunkia yhdistävästä uudesta reitistä. Siltoja reitin varrelle rakennetaan yhteensä kolme. Kruunuvuorensillan rakennustyöt käynnistyivät valmistelevilla töillä jo lokakuussa 2021. Aluksi oli rakennettava kaksi järeää työsiltaa sekä Kruunuvuorenrannasta että Korkeasaaresta kohti väylän keskellä sijaitsevia Emäntä- ja Nimismies -luotoja. Työsiltojen rakentaminen aloitettiin marraskuussa 2021. Molemmat työsillat saatiin tehtyä ennätysvauhdilla talven aikana.Eetu Korpela jättimäisen teräspaalun vieressä. Se on halkaisijaltaan 1,22 m.
Haastavat perustukset
Etäisyys hämää. Kaukana puolivälissä siltaa näkyvä ruskea kuutio, keinosaarelle kasattu pylonin tuleva perustuksen raudoitus onkin ison omakotitalon kokoinen. Keskelle siltaa nouseva pyloni perustetaan meren pohjaan. Perustukseksi ruskea kuutio muuttuu, kun se nostetaan nosturin avulla meren pohjaan ja valetaan täyteen betonia. Pylonista, jotakuinkin Näsinneulan torniosan korkuisesta tolpasta ripustetaan roikkumaan vinoköysien varaan 500 metriä siltaa; 250 metriä molempiin suuntiin. Vinoköysien varaan ripustettavat lohkot tuodaan paikan päälle ja nostetaan paikoilleen laivojen päällä olevilla nostureilla. Loput 700 metriä siltaa perustetaan merestä nousevien pilarien varaan. Kummallekin rannalle rakennetaan iso työntöpeti, josta valtavat kansilohkot tunkataan valmiiden pilarien päälle makaamaan. Kevättalven 2022 aikana on tehty Kruunuvuorensillan tukipilarien paalutustöitä mereen. Kruunuvuoren päässä ällistelemme rannan puoleista keskeneräistä maatukea, joka jo nytkin on vaikuttavan kokoinen. Myös veteen rakennettavat tukipilarit alkoivat näkyä veden pinnan yläpuolella kevään loppupuolella.Stella Maria Oy:n sukeltaja Tom King valmistautuu vedenalaisiin hitsaustöihin. Meren syvyys on sillan kohdalla kymmeniä metrejä.
”Betonisia perustuksia ei useimmilla tuilla voida toteuttaa pohjasta asti, vaan ensin tullaan kallioon lyödyillä teräsbetonipaaluilla seitsemän metrin syvyyteen saakka ja siitä ylöspäin betoniperustuksin”, Korpela selittää. Perustuksia varten veteen rakennetaan teräksinen huone, kasuuni, johon betoniperustukset voidaan rakentaa kuivatyönä, kun se on ensin tyhjennetty. ”Näin syvälle rakennettava kasuuni pyrkii kellumaan tyhjänä kuin Ruotsin-laiva. Siksi meidän pitää pystyä kumoamaan noste, siis estää sitä nousemasta ylös”, Eetu kertoo. Kasuunit onkin ankkuroitu kallioon ja tuettu työsiltaan ennen tyhjennystä. Siten ne eivät pääse liikahtamaan tyhjennyksen jälkeenkään.Kahden sillan veteraani
Eetu Korpela esittelee tulevaa siltaa ja siltatyömaata asiantuntevasti kuin paraskin konkari. On vaikea muistaa hänen valmistuneen Turun ammattikorkeakoulusta vasta kaksi vuotta sitten. Hänellä on työnjohtajana takana ennestään yksi suomalaisittain hyvin ainutlaatuinen siltatyömaa: lopulta yli 21 miljoonaa euroa maksanut 140-metrinen Turun päärautatieaseman ratapihan ylittävä umpinainen Logomonsilta. ”Kyseisestä projektista saa ihmisten kanssa paljon keskustelua aikaiseksi”, Eetu toteaa hymyillen. YIT:llä hän on työskennellyt yhteensä neljä vuotta – ennen valmistumistaan jo pari vuotta työharjoittelijana.Suomen pisin silta rakennetaan Korkeasaaren ja Kruunuvuorenrannan väliin.
Monipuolinen tausta
30-vuotias Eetu Korpela on kotoisin Kaarinasta. Hän opiskeli ensin Kaarinan musiikkilukion musiikki- ja ilmaisutaidon linjalla ja sen jälkeen suuntasi Raumalle ammattikouluun opiskelemaan turvallisuusalaa. Merivoimissa suoritetun asevelvollisuuden jälkeen hän jäi Merivoimiin töihin ja työskenteli samalla yksityisellä turvallisuuspuolella. Eetu ajatteli yhdistää tulevaisuuden ammatissaan jotenkin merellisen ympäristön, turvallisuuden ja rakentamisen. Hän hahmotteli turvallista rakennesuunnittelua, jossa erikoistuisi toimistojen, vankiloiden ja sairaaloiden kaltaisten laitosten suunnitteluun turvallisuusnäkökulmaa painottaen. Niinpä hän suuntasi ammattikorkeakouluun opiskelemaan rakennustekniikkaa, mutta huomasikin sitten, että infra-ala kiinnosti enemmän kuin talojen rakentaminen. Korpela kertoo, että koulussa hän oli vahva matemaattisissa aineissa. ”Matikkapäästä on toki ollut hyötyä näissäkin hommissa, mutta ei sitä hirveästi työnjohtajan arjessa tarvita. Suunnittelupuolella matemaattisilla taidoilla olisi enemmän käyttöä.” Eetu sanoo, että työmaalla tarvitaan sosiaalisia taitoja, kykyä ratkaista ongelmia ja tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. ”On uskallettava tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta.” Kylmää päätä isoissa hankkeissa todella tarvitaan. Kun tilaajana on kaupunki tai valtio, hankkeen kustannukset voivat huimata. ”Kerrostalo saattaa maksaa 1-2 miljoonaa euroa, mutta esimerkiksi nykyisen siltahankkeen hintalappu näyttää reilusti yli sataa miljoonaa.” Korpela kertoo, että hän on nyt mielestään oikealla alalla ja itselleen sopivassa tehtävässä. ”Sosiaalisena ihmisenä tapaan mielelläni uusia ihmisiä ja kerään heiltä uusia oppeja ja tietoa. Jos työmaan haluaa onnistuvan ja toimivan hyvin, ihmisten kanssa on oltava aktiivisesti vuorovaikutuksessa”, hän sanoo.Ei välttämättä siltainsinööri ikuisesti
Eetu Korpelan mielestä sillat ovat kiehtovia, koska jokainen niistä on erilainen. Osa on toki toista haastavampi rakentaa. Valmista sabluunaa sillan rakentamiseen ei kuitenkaan ole. Koskaan ei kaikkea voi toista siltaa varten kopioida. Kruunuvuorensillan pintarakenteet viimeistellään vuonna 2025, tavoite raitioliikenteen käynnistämiselle on vasta 2027. Tuolloin Eetu on ollut mukana toteuttamassa ehkä kahta Suomen haastavinta siltaa.Kruunuvuorensillan keskellä on 135 metriä korkea pyloni, josta sillan kantta ripustetaan 250 metriä kumpaankin suuntaan.
Malli sopii nuorelle miehelle hyvin. Työpäivät ovat pitkiä, mutta kotona työasiat jäävät taakse. Kun talo on valmis, aikaa jää taas urheilemiselle, luonnossa liikkumiselle, veneilylle ja kavereille. Pian valmistuvaan taloon muuttavat myös 2-vuotias tolleri Bono sekä Linda, jonka kanssa Eetu tanssii häitä ensi kesänä. Ei kuitenkaan Kruunuuvuoren työsillalla sentään.Lähde:TM
