Lopputulos todella palkitsee – ja hivelee silmää.
Sunilan Pirttiä ei tunnistaisi enää samaksi rakennukseksi. 19 vuotta ja valtava määrä työtä on tehnyt tehtävänsä.
– Olen miettinyt usein, että miltä nyt tuntuu. Oikeastaan aika tyhjältä. Tähän sopinee kenties vanha hokema ”tulipa tehtyä”, Sunilan Sisu ry:n rahastonhoitaja, projektissa rakennuttajan roolia vetänyt Lasse Mustonen kertoo.
Sunilan Sisu hankki erittäin huonoon kuntoon päässeen Pirtin vuonna 2003 sen jälkeen, kun aiempi omistaja oli todennut sen purkukuntoiseksi.
Kauppahinta oli euron kolikko.
– Purku olisi maksanut Sunila Oy:lle vähintään 30 000 euroa. He antoivat meille 10 000 euroa. He olivat todella onnellisia päästessään rakennuksesta eroon.
Rakennuksen historia ulottuu vuoteen 1901. Tuolloin sen omisti Sunilan sellutehdas ja rakennus tunnettiin Sunilan sahan palokunnantalona. Pirtiksi nimi muodostui 1930-luvulla, jolloin rakennus sai myös ”funkkissiivet” eli Aino ja Alvar Aallon toteuttamat laajennukset.
Samaan aikaan myös toiminta laajeni. Pirtissä järjestettiin monenlaista ohjelmaa: iltamista kuoroharjoituksiin ja näytelmäkerhoihin.
Urheiluseura Sunilan Sisun toiminnalle Pirtti oli keskeinen paikka.
Päätös röttelön hankkimisesta ja kunnostamisesta syntyi, koska Mustonen tuli ”oman historiansa sokaisemaksi”. Hän toimi tuolloin seuran puheenjohtajana.
– Rehellisesti on myönnettävä, että ei meitä pelastustyöhön ajanut arkkitehtuuri, rakennuskulttuuri tai vastaava, vaan tunne. Pirtti oli ollut harjoituspaikkamme ja sen purkaminen olisi jättänyt tyhjän tunteen.
Vuosikymmenten urakka ”päätökseen”
Rakennusta on remontoitu kauttaaltaan muun muassa museoviraston edustajien johdolla.
Esimerkiksi urheilusiiven saniteettitilat, katto, ulkoseinien laudoitus, keittiö, eteishalli ja sali on uusittu kolmessa eri korjausvaiheessa.
Hyvän suunnittelun avulla vanhoja rakenteita pyrittiin säilyttämään. Eri aikakausien erot jätettiin näkyviin.
Mustonen kiittää seuran johtokunnassa mukana olevaa arkkitehti Rurik Wasastjernaa. Hänen kauttaan seura löysi arkkitehti Pekka Hornamon, joka on erikoistunut vanhoihin rakennuksiin.
– Käytän joskus golfia esimerkkinä. Avauslyönnissä pienikin virhe voi johtaa katastrofiin: pallo on metsässä tai vedessä. Kiitos näiden kahden arkkitehdin, osasimme avata keskelle väylää, emmekä lähteneet tuhoamaan vanhaa rakennusta lastulevyllä tai lasivillalla.
Tällainen lopputulos ei synny ilmaiseksi. Velkaa on otettu useita kertoja. Mustonen kertoo, että rahaa on mennyt reilusti yli 600 000 euroa.
Remonttia ovat tukeneet esimerkiksi Sunilan Sisun Tuki ry, Kotiseutuliitto ja muut rakennushistoriaa tukevat yhdistykset sekä Kotkan kaupunki.
– Rakennustekniset työt on nyt pääosin tehty. 121-vuotias talo tarvitsee silti koko ajan pientä korjausta, Mustonen kertoo.
Tällä hetkellä tärkein projekti liittyy rakennuksen sähkönkulutukseen, joka pitäisi saada alas. Lämpövuodot on jo tutkittu.
– Pirtti käyttää noin 115 000 kWh sähköä ja nykyisillä hinnoilla sen pyörittäminen olisi todella vaikeaa. Meillä on onneksi sopimus talven yli ja uskomme, että ensi vuonna hinnat tulevat alas. Joka tapauksessa on oleellista myös maapallon kannalta alentaa energiankulutusta.
Seura sai rakennuksen pelastettua. Niin hienosti, että uurastus palkittiin syyskuussa 2022.
Seurantaloasiain neuvottelukunta jakaa joka toinen vuosi Hyvän korjauksen tunnustuspalkinnon sellaiselle seurantalolle, jota on korjattu vanhaa kunnioittaen ja jonka käytettävyys on korjausten myötä parantunut. Tänä vuonna palkinto myönnettiin Sunilan Sisu ry:lle Sunilan Pirtin korjauksesta.
– Sunilan pirtti on onnistuttu pelastamaan lähes purkukuntoisesta rappiorakennuksesta eläväksi kyläkeskukseksi. Korjaustyöt on alusta lähtien erinomaisesti suunniteltu ja yhteistyö alueellisen vastuumuseon kanssa on ollut aktiivista. Korjauksissa on ollut hyvä ymmärrys siitä, miten vanhoja materiaaleja käytetään ja säilytetään, neuvottelukunnan asettama raati perusteli palkinnon myöntämistä.
Mustonen myöntää, että tunnustus tuntuu hyvältä.
– Olemme nyt 18 vuotta sitä saneeranneet ja saimme tämän palkinnon – olemme kai tehneet jotain oikein! Olemme erityisen ylpeitä siitä, että pyysimme kunnostustöihin pitkäaikaistyöttömiä. Surullisinta on, että Pirtillä vapaaehtoistyössä ollut Ilkka ”Ilu” Laasonen, joka ohjaisi työttömiä ja teki itsekin todella paljon, ei valitettavasti ehtinyt nähdä Pirttiä nykykunnossa.
Lähde https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/615895c6-f7ba-4114-87be-82ab181a3484
