Kasvinviljelyn lisääminen vähentäisi maataloutta Pohjois-Suomessa ja painottaisi sitä Etelä-Suomeen.
Eläintuotannosta tulee enemmän ilmastopäästöjä kuin kasvinviljelystä.
JOS LIHAN, juuston ja muiden maitotuotteiden kulutusta halutaan vähentää, vaatisi se samalla kotieläintuotannon tuotantotukien ja epäsuotuisten alueiden luonnonhaittakorvausten vähentämistä.
Lihan ja maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen kolmanneksella suomalaista kohden vuoteen 2050 mennessä laskisi maidontuotantoa Suomessa 36 prosentilla ja pienentäisi viljelijöiden saamaa maataloustuloa 14 prosenttia. Etelä-Suomessa tulo pysyisi kutakuinkin ennallaan, Pohjois-Suomessa se laskisi 35 prosenttia ja muilla alueilla muutos jäisi tälle välille.
Näin laskee Suomen ympäristökeskuksen tutkimusraportti Reilu ruokamurros, joka julkistettiin tiistaina aamupäivällä.
Ja tuo laskelma oli vasta ”pienen ruokavaliomuutoksen murrospolku”. Suuri ruokavaliomuutos tarkoittaisi vielä isompia muutoksia: suurempaa vähennystä päästöihin mutta myös maidontuotantoon ja ja maataloustuloon.
TOISAALTA turvepeltoihin puuttumalla ilmastopäästöjä voitaisiin vähentää lähes tuplaten ruokavaliomuutoksiin verrattuna. Tämä olisi mahdollista, vaikka suomalaisten syömistyyli jatkuisi nykyisellään.
Ja kääntäen: Suomessa ruokavalion muutosten vaikutus ilmastopäästöihin olisi heikompi kuin monessa muussa maassa, koska täällä turvepeltojen osuus päästöistä on niin iso. Turve- eli suopellot ovat suomalainen erityiskysymys.
Raportin lopputulos on, että Suomessa tarvitaan sekä ruokavaliomuutosta että turvepeltoihin puuttumista. Lisäksi tarvitaan myös muutoksia maatalouden tuotantotapoihin sekä energiankäyttöön, jos ruuantuotannon ilmastopäästöt halutaan merkittävästi pienentää.
Myös ruokahävikillä on merkitystä päästöihin, mutta sillä on selvästi pienempi vaikutus kuin neljällä edellä mainitulla.
RAPORTTI listaa suomalaisen ruuantuotannon ja ruokavalion ongelmia: Ruokajärjestelmä aiheuttaa 29 prosenttia Suomessa tuotetuista kasvihuonekaasupäästöistä, ja päästöt ovat viime vuosina kasvaneet. Maatalousalueilla luonto on yksipuolistunut. Paikallinen ympäristökuormitus on kasvanut. Ja samaan aikaan viljelijät kamppailevat saadakseen elannon työstään.
Ruokajärjestelmä ei selvästikään ole kestävällä pohjalla. Siksi tarvittaisiin tarvittaisiin voimakasta poliittista ja julkista ohjausta. Nyt ruokapolitiikka on raportin mukaan pirstalaista ja eri osat vetävät ruokajärjestelmää eri suuntiin.
”Hallituksen ilmastoruokaohjelma odottaa edelleen poliittista hyväksyntää. Maatalouden maankäyttösektorilla raportoivat kasvihuonekaasupäästöt ovat edelleen kasvaneet”, julkistustiedotteessa todetaan.
Myös HS uutisoi aikaisemmin ilmastoruokaohjelmasta, jonka julkaisua on siirretty useita kertoja.
Ruokajärjestelmään tarvittava muutos on niin iso, että tutkijat puhuvat raportissa ruokamurroksesta. Murroksessa puolestaan on aina voittajia ja häviäjiä. Siksi politiikkaa tarvitaan tasoittamaan iskuja ja auttamaan sopeutumisessa.
”Suomeen tarvitaan vahva kestävän ja oikeudenmukaisen ruokajärjestelmän strategia ja sen pohjalta tehtävä hallituksen selonteko”, tutkimusraportin toimittaja, tutkimusprofessori Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta toteaa.
Raportti löytää kaksi erityisen tehokasta keinoa vähentää ruoan ilmastopäästöjä.
TEHOKKAINTA olisi poistaa viljelystä turvepeltoja, sillä vaikka niiden osuus on peltoalasta vain 11 prosenttia, ne aiheuttavat yli puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Kun turve hajoaa pelloilla, siitä vapautuu ilmastopäästöjä.
Raportin mukaan viljelystä luopuminen olisi helpointa aloittaa heikommin tuottavilta turvepelloilta Etelä-Suomessa, jossa niiden merkitys on vähäisempi. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemen mukaan nyt on korkea aika aloittaa peltojen vähentäminen, eivätkä Ukrainan sota tai puheet ruokakriisistä ole muuttaneet tätä.
”En näe tätä ruokaturvaongelmana. Suomessa kyllä riittää peltoja ilman turvepeltojakin. Ongelma toki koskettaa yksittäisiä maatiloja ja tiettyjä alueita, joille turvepelloilla on iso merkitys. Mutta eihän meidän niiltä alueilta tarvitse lähteä liikkeelle”, Niemi toteaa.
TOINEN TEHOKAS keino olisi lihan, maidon, juuston ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömisen vähentäminen.
Suomalaiset syövät liian vähän kasviksia, liikaa proteiinia ja liikaa punaista lihaa. Näin on etenkin miesten osalta. Myös pelkästään se, että ihmiset söisivät sopivasti energiankulutukseensa nähden sekä ravintosuositusten mukaan, vähentäisi päästöjä.
”Yksi ei-kestävä tapa on myös se, että me syömme liikaa ruokaa, ja näin me rasitamme ympäristöäkin enemmän. Tällöin puhutaan metabolisesta hävikistä. Vielä emme ole analysoineet, mikä tämän merkitys on päästöihin”, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Liisa Valsta.
Muuttamalla syömistä kala- ja kasvispainotteisemmaksi ilmastopäästöjä voitaisiin Suomessa pienentää jopa 20–40 prosenttia. Vaikutus tulisi erityisesti sitä kautta, että peltoa tarvittaisiin vähemmän, kun eläinrehuja ei tarvitsisi tuottaa nykyisiä määriä. Jotta ruokavaliomuutos tepsisi päästöihin, peltoja myös pitäisi todella jäädä pois käytöstä.
Vaikka maidon- ja lihankulutus laskisi paljon, riskinä on, että turvepellot eivät poistuisikaan käytöstä vaan nautojen nurmirehun sijaan niillä viljeltäisiin viljaa. Yksivuotisten viljojen viljelyssä päästöjä tulee turvepellolta vielä enemmän kuin monivuotisen nurmen viljelyssä. Nyt noin kaksi kolmasosaa turvepelloista on nurmen viljelyssä.
SUOMALAINEN ruuantuotanto painottuu nyt eläintuotantoon. Eikä sitä ole helppoa kääntää painottumaan härkäpapuihin, herneeseen ja muihin kasveihin.
”Pohjoisen sijainnin vuoksi Suomessa voidaan viljellä kasvihuonetuotantoa lukuun ottamatta vain sellaisia kasveja, joiden kasvuaika on lyhyt. Lyhyen kasvukauden vuoksi viljelykasvit eivät myöskään ennätä tuottaa niin suuria satoja kuin eteläisemmissä EU-maissa. Viljasadot ovat Suomessa lähes puolet pienemmät kuin Keski-Euroopassa”, raportissa todetaan.
Jos eläintuotannosta halutaan siirtyä enemmän kasvinviljelyyn, voisi se tarkoittaa maatalouden selvää vähenemistä Pohjois-Suomessa ja sen painottumista voimakkaammin Etelä-Suomeen, jossa kasvukausi on pidempi.
SUOMESSA ruokateollisuuden kaksi suurinta toimialaa nyt ovat meijeriteollisuus ja lihanjalostus. Vuonna 2020 ne vastasivat yhdessä 44 prosentista elintarviketeollisuuden liikevaihdosta.
Markkina-arvolla mitattuna Suomen tärkeimmät maataloustuotteet ovat maito sekä siihen kytkeytyvä naudanliha.
Viljeltävästä pinta-alasta vain noin kaksi prosenttia menee härkäpavun ja herneen viljelyyn. Viime vuonna härkäpavusta 99 prosenttia ja herneestä 74 prosenttia meni eläinten rehuksi.
Kaikkinensa kasvinviljelytuoton arvosta runsaat 60 prosenttia käytetään Suomessa kotieläinten rehuksi.
RAPORTIN yhteydessä julkaistiin myös politiikkasuosituksia, joiden avulla ruuasta aiheutuvien ilmastopäästöjen pitäisi vähentyä. Suosituksissa on niin ruokainnovaatioiden riskirahoituksen parantamista kuin ihmisten valintojen ohjaamista kaupassa, ruokaloissa ja ravintoloissa.
Turvepeltoihin voidaan puuttua esimerkiksi kieltämällä uuden pellon raivaaminen turvemailla sekä myöntämällä tukia niille, jotka luopuvat turvamaan viljelystä. Myös muokkaamisen vähentäminen tai vedenpinnan nosto auttaisivat.
Peltoalakohtaiset maataloustuet eivät nyt kannusta päästöjen vähentämiseen, vaan päinvastoin pitävät viljelyssä enemmän pinta-alaa kuin sitä tarvittaisiin.
Lähde https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009124016.html
