Koira on ensisijaisesti yksilö, mutta rotu ennustaa persoonaa, kertoo suomalainen laaja tutkimus.
Labradorinnoutaja oli Suomen suosituin koirarotu vuonna 2022.
Koiraa harkitsevan kannattaa siis miettiä tarkasti, minkälainen rotu sopii juuri omaan elämäntyyliin.
”Se on tärkeä ensimmäinen askel koiran hankinnassa”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja tutkijatohtori Turun yliopistosta. Tutkimusryhmää johti professori Helsingin yliopistosta.
Tutkimuksessa kartoitettiin peräti 11 418:n koiran persoonallisuutta. Aineisto kerättiin omistajilta, jotka saivat vastata koiransa persoonallisuutta koskeviin väittämiin.
Aineiston pohjalta hahmottui seitsemän erilaista persoonallisuuden piirrettä: epävarmuus, keskittymiskyky, aggressiivisuus/dominoivuus, energisyys, koirasosiaalisuus, ihmissosiaalisuus ja itsepäisyys.
TUTKIMUS lajitteli koirat yksittäisten rotujen lisäksi useampiin geneettisesti ja käyttötarkoituksensa puolesta samankaltaisia rotuja sisältäviin ryhmiin.
Yksi ryhmistä oli voimakoirat, joka sisälsi rotuja, kuten amerikanstaffordshirenterrieri ja cane corso, joita on menneisyydessä käytetty taistelukoirina.
Pienten seurakoirien ryhmä taas sisälsi esimerkiksi chihuahuat ja venäjäntoyt.
Eri koirarotujen ja roturyhmien väliltä löytyi runsaasti eroja persoonallisuuspiirteissä.
UUTTA tietoa saatiin etenkin itsepäisyydestä, jota ei ole ennen eri roduilla tutkittu. Itsepäisimpiä olivat kääpiöpinserit ja aasialaisiin primitiivisiin rotuihin kuuluvat koirat, kuten shibat.
Vähiten omapäisiä, eli joustavia ja omistajansa tahtoon taipuvaisia, olivat kultaisetnoutajat.
Kultainennoutaja on kiltteydestään tunnettu.
ERI koirarotujen persoonallisuudet kytkeytyvät niiden geeneihin.
Vaikka koirat ovat samasta puusta eli sudesta veistettyjä, ovat rodut tänä päivänä toisistaan geneettisesti hyvin eriytyneitä.
Tämä johtuu ihmisen määrätietoisesta jalostustyöstä, joissa haluttuja käyttäytymisen, ulkonäön ja persoonallisuuden ominaisuuksia on pyritty lisäämään ja toisia taas hälventämään.
Ulkoisten seikkojen lisäksi myös persoonallisuuden osat periytyvät geenien mukana vanhemmilta jälkeläisille.
Koska persoonallisuus on osittain periytyvä ominaisuus, kasvattajalla on suuri vastuu siitä, minkälaista koirakantaa hän tulee jalostaneeksi.
Jos jalostamisessa keskitytään pelkästään ulkonäköön, on vaarana, että epätoivotut persoonallisuuspiirteet pääsevät periytymään seuraaville sukupolville.
”Kasvattajan jalostusvalinnat, jotka näkyvät populaatiossa heti, näkyvät siellä myös 50 vuoden päästä”, Salonen sanoo.
Viranomaiset käyttävät saksanpaimenkoiria laajasti eri tarkoituksiin.
RODUN lisäksi koirayksilön persoonallisuuteen eniten vaikuttaa ikä.
Salosen tutkimuksessa iän merkitys näkyi etenkin kahdessa persoonallisuuspiirteessä, jotka olivat energisyys ja koirasosiaalisuus.
Vanhemmat koirat olivat keksimääräistä laiskempia ja rauhallisempia. Lisäksi ne olivat vähemmän sosiaalisia muita koiria kohtaan.
Rotu ja ikä vaikuttivat näissä ominaisuuksissa suunnilleen yhtä voimakkaasti. Kaikissa muissa persoonallisuuspiirteissä rodun merkitys oli suurempi.
Ympäristötekijöistä eniten vaikutusta persoonallisuuteen oli sillä, kuinka paljon koiraa oli pentuna sosiaalistettu.
Matala sosiaalistaminen linkittyi tutkimuksessa korkeaan epävarmuuteen. Eli sellaiset pennut, joita oli totutettu vain vähän muihin koiriin, ihmisiin, tilanteisiin ja ääniin, olivat keskivertoa pelokkaampia.
KAIKEN kaikkiaan koiran rotu ennusti noin 10 prosenttia kaikesta persoonallisuuden vaihtelusta. Tulokset olivat saman suuntaisia viime vuonna Science-lehdessä julkaistun kanssa.
Salonen pitää prosenttiosuutta suurena.
”Persoonallisuuteen liittyy määritelmällisesti se, etteivät erot niissä selity millään yksittäisellä tekijällä. Käyttäytymistutkijana katson, että kymmenen prosentin selitysaste on jo korkea.”
Shetlanninlammaskoira voi olla säikky.
ENSISIJAISESTI koirat ovat silti yksilöitä. Yksittäisen koiran persoonallisuusprofiilin perusteella Salosen olisi mahdotonta arvioida, mihin rotuun kyseinen yksilö kuuluu.
Rotua voi silti pitää jonkinlaisena ennusteena.
Salonen kannustaa koiraa harkitsevaa tutustumaan rotuihin, ja miettimään omia resurssejaan ja elämäntyyliään realistisesti.
”Mieluummin kannattaa ottaa koira, jonka kanssa todennäköisesti arki sujuisi, vaikka tulisikin oikein vaikea rotunsa edustaja.”
Pennun hankkijalle pohdittavaksi jää, pärjäisikö paremmin todella säikyn, itsepäisen tai muita dominoivan ja aggressiivisen koiran kanssa.
Lisäksi kannattaa pohtia omaa elämäntyyliään.
Esimerkiksi laiskasti ulkoilevan ja hidastempoisen ihmisen ei välttämättä kannata hankkia energiaa pursuavaa parsonrusselinterrieriä, vaan suunnata katse rauhallisempiin rotuihin.
Salosen tutkimuksessa selvinneet yhtäläisyydet persoonan ja rodun välillä olivat varsin yhteneväisiä FCI:n ja rotujärjestöjen rotumääritelmien ja -kuvausten kanssa.
Jotkin koirarodut voivat persoonallisuutensa puolesta sopia toisia paremmin kokemattomalle omistajalle.
Salosen mukaan aloittelevalle koiranomistajalle voisi sopia epävarmuudeltaan ja aggressiivisuudeltaan matala koirarotu. Lisäksi korkea koira- sekä ihmissosiaalisuus mahdollistaa perheenjäsenten ulkopuolisten kanssa toimeen tulemisen.
Keskittymiskykyä ja miellyttämishaluakin voisi olla, jotta koulutus ja tavoille oppiminen kävisivät helpommin.
SALOSEN tutkimuksessa selvisi myös kiinnostava yksityiskohta omistajan suhtautumisen vaikutuksesta koiran persoonaan.
Sellaiset koirat, joiden omistaja suhtautui niihin ensisijaisesti lemmikkieläimenä, olivat muita koiria epävarmempia.
Epävarmuus oli vähäisempää koirilla, joihin suhtauduttiin kuin perheenjäseniin.
Kaikista vähiten epävarmuutta oli koirilla, joiden omistajat käyttivät niitä apureina esimerkiksi työssä tai harrastuksessa.
Suomenlapinkoira oli vuonna 2022 kolmanneksi suosituin koirarotu.
KOIRAN 15 000-vuotisessa historiassa koirarotuja on silti ollut olemassa vasta vähän aikaa, sillä nykyisenlainen rodunjalostus alkoi vasta noin 160 vuotta sitten.
Paljon ennen varsinaista rodunjalostusta koiria on käytetty apuna metsästyksessä, lauman vartioinnissa ja karjan paimentamisessa.
Erot eri koiratyyppien käyttötarkoituksessa pohjautuvat suden metsästystapaan, jota kutsutaan metsästyksen liikemalliksi.
Joillakin koirilla on säilynyt osia suden liikemallista, kun taas toiset osat ovat hävinneet kokonaan niiden geeneistä, kertoo eläinten käyttäytymistieteen tohtori kirjassaan Millaista on olla koira.
Rescue-koira ja bordercollie leikkivät vauhdikkaasti koirapuistossa. Koira on suteen verrattuna pentumainen. Mieleltään koira on aikuisenakin noin nelikuisen suden tasolla.
Paimentavalla bordercolliella on susien tavoin taipumus hiipiä ja sännätä saaliseläinlauman perään. Kuitenkin bordercollielta, toisin kuin sudelta, puuttuu halu upottaa hampaansa sitä pakenevan lampaan takalistoon.
Paimenkoiralle pelkkä lauman ohjailu tuottaa mielihyvää, kun se toteuttaa tätä sudelta vain osittain periytynyttä liikemallia.
Noutajat puolestaan saavat erityistä mielihyvää ottaessaan saaliin, esimerkiksi metsästäjän ampuman linnun, suuhunsa. Niillä ei kuitenkaan ole suden tavoin halua repiä saalistaan kappaleiksi.
Lähde HS
