Varpusen määrän vähenemisen yksi syy on se, että orapihlaja-aita ei ole enää ihmisten suosiossa.
Varpunen pesii rakennusten koloihin, pönttöihin ja joskus puussakin. Pesänrakennukseen se käyttää esimerkiksi heiniä, höyheniä, karvoja ja langanpätkiä. Varpunen esiintyy yleensä parvissa. Kuva: Sami Kero/ Sanoman Aekisto
Varpunen on uhanalainen lintu.
Voiko Varpunen jouluaamuna -laulu olla pian pelkkää nostalgiaa, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelija, lintuasiantuntija Petteri Lehikoinen?
”No, kyllä varpunen kuitenkin aika runsas edelleen on, mutta huippuvuosista lajin määrä on taantunut voimakkaasti ympäri Eurooppaa. Uhanalaisten listalla se nykyään kuitenkin on.”
Varpunen luokiteltiin uhanalaiseksi lajiksi vuonna 2020.
Miksi varpunen on uhanalainen, jos se on edelleen runsas?
”Uhanalaisuuteen on kriteerit, että laji on taantunut tiettynä aikana tietyn prosenttimäärän. Uhanalaistuminen on ensimmäinen merkki, että lajilla menee huonosti. Silloin asiaan voidaan vielä puuttua, ennen kuin lajia uhkaa häviäminen.”
Varpusten määrä on vähentynyt 40 vuoden aikana Suomessa 70 prosenttia. Taantuminen on hieman kiihtynyt 15 vuoden kuluessa. Tieto perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon pesimälintulaskentoihin.
Varpusen kato on ollut Euroopassa lintulajeista kaikkein suurinta. Varpusia on kadonnut Euroopasta 1980-lukuun verrattuna 247 miljoonaa.
Talviruokinta vähentynyt
Lehikoisen mukaan varpusta uhkaa Suomessa esimerkiksi talvilinturuokinnan väheneminen. ”Ihmisten pitämien ruokintojen määrä on laskenut 1980-luvulta noin kolmanneksella. Etenkin kaupungissa sillä on talviselviytyvyydelle merkitystä.”
Maaseudulla merkittävä varpusten vähenemisen syy on karjatilojen väheneminen, sillä tilat ovat tarjonneet varpusille pesimäpaikkoja ja ravintoa. Koska karjaa on ulkona vain vähän, vähenevät myös selkärangattomat eläimet, joita varpunen syö. Myös hyönteismyrkkyjen käytön lisääntyminen vähentää varpusia.
Kaupungissa lajin vähenemisen syyksi on epäilty myös tiilikattojen suosion vähenemistä ja peltikattojen suosion kasvua.
”Tiilikatoissa on usein pesinnän mahdollistavia koloja ja tiili tasaa lämpötilaeroja paremmin kuin pelti, jonka alla voi kesähelteillä olla paahtavan kuuma.”
Kaupungeissa varpusia ovat Lehikoisen mukaan verottaneet siistit, urbaanit kaupunkipuistot, jossa ei ole tiheitä puskia, vaan esimerkiksi aukioita, ja viheralueita on korvattu paljon betonilla.
”Varpuset vaativat etenkin talvella tiheän puskan. Orapihlaja-aita on sen perinteinen suoja – sinne ei varpushaukka pääse. Missä on talvella orapihlaja-aita ja vieressä linnunruokintapaikka, siellä on yleensä hyvä varpuskanta. Orapihlaja-aitojen suosio on laskenut.”
Ihmisen seuralainen
Myös uudisrakennukset ja vanhojen rakennusten korjaaminen vähentää usein varpusia, koska pesimiseen sopivat kolot yleensä tilkitään. ”Varpunen on huono pesimään pöntössä. Se menee mielellään lämpimään, jykevän seinän sisään tai räystäälle”, Lehikoinen sanoo.
Mikä on varpusten merkitys ekosysteemissä?
”Varpuset ovat ainakin puhtaanapitolaitoksia kaupungissa, koska sille kelpaavat ruoan muruset. Se myös levittää siemeniä. Varpusten äänestä voi olla iloa: iloinen silputus kuuluu melkein ympäri vuoden, ja tuo eläväisyyttä ympäristöön. Siksi ihminen onkin vienyt varpusta muille mantereille. Varpusta esiintyy kaikilla mantereilla paitsi Etelänavalla.”
Lehikoisen mukaan varpunen pärjää kaikkialla, missä ihmisiäkin on, sillä se on hyvä löytämään ihmisen tarjoaman ravinnon ja suojan. ”Jos kuitenkin ihmisten mieltymykset tai toimintatavat muuttuvat, se voi se tietää varpuselle vaikeuksia, kuten nyt on käynyt.”
Metsistä varpusta ei juuri löydy, koska metsässä ei ole juuri hyviä pesimäpaikkoja eikä ihmisten tarjoamaa ravintoa, ja metsissä on sitä saalistavia petoa, kuten varpushaukkoja ja varpuspöllöjä.”
Lähde; Aamulehti.
