Huittislainen Aki Nieminen kiertää vuoden aikana tuhansia koteja ja on nähnyt kuinka aika on muuttanut lämmitystapoja. Nyt hän kertoo vinkkinsä siihen, miten lämmittämisestä saa tehokkaampaa ja vähemmän nokea kerryttävää.
Huittisten läpi virtaavan Loimijoen rannalla heti valtatien vieressä seisoo tukevasti jaloillaan iäkäs seurakunnan rakennuttama talo. Muun muassa tässä torpassa nuohooja Aki Nieminen on käynyt kerran vuodessa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan.
Talon isäntä Aku Paasikivi vitsailee, että nuohoojia paremmin ihmisten asuinpaikat tietävät ehkäpä vain taksikuskit, ”jos hekään”.
Nieminen näkee nuohoojana vuosittain yli toista tuhatta tulisijaa eri kodeissa. Osassa hän käy itsekseen eikä välttämättä näe edes omistajia, toisissa hän juo talon väen kanssa kahvit.
”Kyllä tässä ihmiset tutuksi tulee. Minä tiedän kaikki nämä tönöt ja ketä niissä asuu”, Nieminen sanoo ja osoittaa ikkunasta avautuvaa pientaloaluetta.
Väitettä tukee myös se, että Nieminen harvoin puhuu taloista osoitteina, vaan omistajien niminä tai tuntomerkkeinä. Haastattelua sopiessa Nieminen viestitti paikan olevan erään tien viimeinen talo oikealla: ”ette voi erehtyä”.
Nuohoojan ammatti on peräisin 1600-luvulta.
Aikanaan nuohoojat olivat kuntien ja kauppaloiden palkkalistoilla ja sittemmin pelastuslaitosten. Palopäälliköt valitsivat sopivan määrän nuohoojia ja jyvittivät heille leipänsä verran tulisijoja omasta kunnastaan.
Kotien paloturvallisuus keskittyi aikoinaan suurimmissa määrin vain tulisijoihin, sittemmin kuvaan ovat tulleet myös sähkölaitteet ja muut paloturvallisuusriskit.
Vuoden 2019 alussa pelastuslaitoksilta poistui velvoite huolehtia nuohouspalveluiden järjestämisestä alueellaan. Käytännössä tämä tarkoitti piirinuohousjärjestelmän loppua.
Markkinat avautuivat. Nyt nuohoojat toimivat yksityisesti ja käytännössä kuka tahansa näyttökokeen suorittanut voi tarjota palveluitaan.
Silti vanhojen nuohoajien ohitse on vaikea murtautua markkinoille. Erityisesti pienillä paikkakunnilla asiakassuhteet kestävät vuosikymmeniä.
Piirinuohousjärjestelmä elää yhä, tavallaan.
Nieminen tuli alalle parikymmentä vuotta sitten sen aikaisen kunnan nuohoojan kisälliksi. Hän auttoi nuohoustöissä ja suoritti näyttötutkinnon.
Pian tämän jälkeen mestari menehtyi. Siitä asti Nieminen on tehnyt työtä, jonka viranperinnöksi hän sai pitkälti yli toista tuhatta tulisijaa.
Nuohoaminen on hormien palokuorman vähentämistä ja sitä kautta palonehkäisytoimintaa. Pelastuslaissa velvoitetaan kiinteistön omistajia nuohouttamaan tulisijat ja hormit säännöllisesti, yleisimmin kerran vuodessa.
Nuohoukseen kuuluu tulisijojen ja hormien savukanavien harjaus sekä noen poisto kanavista ja piipusta.
Lämmityskauden alkaessa myös nokikolarit ovat työllistettyjä.
Mitä vinkkejä nuohooja antaisi lämmityskauden alkuun tai takan lämmitykseen ylipäätään?
”Hyvä nyrkkisääntö on, että jos takan ulkopinnassa ei kestä pitää kättä, on takka liian kuuma.” Aku Paasikivi
Nieminen sanoo, että yleisin virhe lämmityskauden alussa on lämmittää takka heti turhan lämpimäksi. Vanhan kansan viisauden mukaan tulisija on opetettava joka syksy lämpiämään uudelleen. Sama viisaus pätee aivan jokaiseen tulisijaan.
”Voi olla parempi, että aloittaa ensin puolikkaalla pesällisellä ja seuraavana päivänä toisella. Ehkä kolmantena päivänä vasta kannattaa lämmittää takka täysin lämpimäksi.”
Vaarana on, että takkaan tulee lämpölaajenemista. Pahimmassa tapauksessa hormi voi murtua ja seurauksena on tulipalo.
”Ylipäätään hyvä nyrkkisääntö on, että jos takan ulkopinnassa ei kestä pitää kättä, on takka liian kuuma”, lisää vierestä talon isäntä Aku Paasikivi.
Nieminen muistaa erään tapauksen, jossa pelastuslaitos hälytti hänet paikalle erään vanhemman rouvan kotiin. Rouva oli lämmittänyt pari suurta kassillista puita ja lopputulos oli tulipalo, joka syttyi säteilylämmöstä.
”Normaalissa takassa pääsääntöisesti yksi pesällinen puita on aivan maksimimäärä. Jos polttaa enemmän, takan sydän ei enää varaa lämpöä itseensä vaan se siirtyy hormiin, joka voi polttaa koko talon.”
”Aiemmin haluttiin polttaa kituuttamalla ja rajoittaa tuloilmaa toivoen, että lämpö kestäisi pidempään. Tosiasiassa kitupoltto tuottaa vähemmän lämpöä ja lisää nokea hormiin.”
Onko jokin puulämmittämisessä muuttunut?
”Ihmiset ovat oppineet lämmittämään. Aiemmin haluttiin polttaa kituuttamalla ja rajoittaa tuloilmaa toivoen, että lämpö kestäisi pidempään. Tosiasiassa kitupoltto tuottaa vähemmän lämpöä ja lisää nokea hormiin”, Nieminen sanoo vuosikymmenten näkemyksellä.
Sama efekti syntyy, jos polttaa märkää puuta.
Nieminen myös kehoittaa lämmittäjiä sytyttämään puut aina päältä. Mikäli puut sytyttää alta, palokaasuja vapautuu palamattomina hormiin ja sitä kautta myös ulkoilmaan, samoin nokea ja pienhiukkasia.
Sanomalehtien tai roskan polttaminen ei varsinaisesti tuota nokea, mutta ei lämpöäkään. Tuhkaa ne tuottavat senkin edestä.
Tehokasta lämmittämisestä tekee etenkin paloaika. Mitä lyhyempi paloaika on, sitä tehokkaampaa on myös lämmitys.
”Jos on esimerkiksi sähkölämmitteinen talo ja yksi takka, jota poltetaan tunnin, on käyttänyt tunnin sähkölämmitteistä ilmaa puiden polttamiseen. Mitä pidempi paloaika on, sitä enemmän sen läpi virtaa sähköllä lämmitettyä kylmää huoneilmaa ja se jäähdyttää tulisijaa”, Nieminen sanoo.
Hän lisää myös, että umpipussimaisessa talossa on tärkeä ymmärtää myös tuloilman merkitys. Jos takka ei tunnu vetävän, kannattaa avata ovea tai ikkunaa.
Jokaisen pitäisi hankkia katoilleen myös piipunhattu, Nieminen painottaa. Piipunhatun merkitys kasvaa erityisesti sateisina kesinä – hattu estää hormin kastumisen ja sitä myötä parantaa vetoa.
”Kesäaikaan kannattaa myös pitää pellit auki, jotta ilma kiertää. Se helpottaa lämmityksen aloitusta syksyllä”, Nieminen kertoo.
Teoriassa nokipaloriski on suurimmillaan heti nuohoojan käynnin jälkeen. Jos hormeja ei nuohota, niiden pinnoille jää pinttynyttä nokea, joka palaa helpommin. Nuohooja saa irrotettua hormeista vain irtokarstan, jonka alta paloherkkä kiinteä noki paljastuu.
Kiinteän noen saa vain polttamalla pois. Siksi sitä ei kannata kerryttää.
”Sen takia Aki käy täällä kerran vuodessa. Niin sitä ei pääse kertymään”, talon isäntä Aku huikkaa vierestä.
Paasikivillä nuohoojalle juotetaan aina kahvit.
Kun työt ovat tehty, Nieminen nostaa harjan ja imurin autoon ja lupaa lukita ovet perässään. Seuraava tapaaminen sovitaan tulevalle vuodelle. Auton ovet kiinni ja seuraavia hormeja kohti.
Lähde:MT
