Patikointi
Kävely on yksi suosituimmista ja helpoimmin saavutettavista liikuntamuodoista Suomessa. Kävelemään voi lähteä lähes missä tahansa, ja lajia voi harrastaa ympäri vuoden olosuhteet ja turvallisuus huomioiden. Kävelyn ja patikoinnin rasittavuutta voi säädellä matkan pituuden, vauhdin ja maaston mukaan, joten ne sopivat monentasoisille liikkujille. Patikointi luonnossa yhdistää liikunnan ja luonnossa oleskelun. Metsät, suot, järvimaisemat, saaristo ja tunturit tarjoavat erilaisia ympäristöjä niin lyhyille päiväretkille kuin pidemmille vaelluksille. Luonnossa oleskelulla ja liikkumisella voi olla myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin, kuten mielialaan, palautumiseen ja stressin lievittymiseen.
Lyhyille ja helppokulkuisille reiteille voi usein lähteä tavallisilla säähän sopivilla ulkoiluvarusteilla. Pidemmillä ja vaativammilla vaelluksilla varusteet kannattaa valita reitin, vuodenajan ja sääolosuhteiden mukaan. Hyvät jalkineet, säänmukainen vaatetus sekä riittävä ruoka ja juoma lisäävät retken turvallisuutta ja mukavuutta. Suomessa jokaisenoikeudet mahdollistavat luonnossa liikkumisen laajasti riippumatta siitä, kuka alueen omistaa. Luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa, jokaisenoikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa luonnon suojelemiseksi. Siksi retkikohteen omat säännöt ja mahdolliset liikkumisrajoitukset kannattaa tarkistaa ennen lähtöä.
Jokamiehenoikeudet
Jokamiehenoikeudet mahdollistavat luonnossa liikkumisen Suomessa riippumatta siitä, kuka alueen omistaa. Oikeudet koskevat Suomessa oleskelevia, eikä niiden käyttämiseen yleensä tarvita maanomistajan lupaa tai maksua. Jokamiehenoikeudella saa esimerkiksi liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, oleskella ja yöpyä tilapäisesti siellä, missä liikkuminen on sallittua, sekä poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja. Myös uiminen, veneily sekä tietyin rajoituksin onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Jokamiehenoikeuksia käytettäessä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä luonnolle, ihmisille tai maanomistajan omaisuudelle. Pihamailla tai viljelyksessä olevilla pelloilla ei saa kulkea, kasvavia puita ei saa vahingoittaa eikä sammalta tai jäkälää saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Avotulen tekeminen toisen maalle ja moottoriajoneuvolla ajaminen maastossa eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeuksia voidaan rajoittaa luonnon suojelemiseksi. Kansallispuistoissa saa yleensä liikkua jalan vapaasti mahdollisia rajoitusalueita lukuun ottamatta, mutta esimerkiksi leiriytyminen, pyöräily ja tulenteko voivat olla sallittuja vain määrätyillä alueilla tai reiteillä. Luonnonpuistoissa säännöt ovat kansallispuistoja tiukemmat. Useimmissa luonnonpuistoissa liikkuminen on sallittua vain luvalla tai erikseen merkityillä reiteillä. Siksi kansallispuistojen, luonnonpuistojen ja muiden suojelualueiden omat säännöt kannattaa aina tarkistaa ennen retkeä.
Vaellus ja patikointi
Suomen 41 kansallispuistoa, 12 erämaa-aluetta sekä lukuisat muut retkeilykohteet ja -reitit tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia patikointiin ja vaeltamiseen. Reittejä löytyy lyhyistä luontopoluista useita päiviä kestäviin vaelluksiin. Suomen luonto vaihtelee rannikon ja saariston maisemista järviseutuihin, metsiin, soihin ja Lapin tuntureihin. Myös vuodenajat muuttavat retkeilyolosuhteita ja maisemia huomattavasti. Kesällä pitkät valoisat päivät tarjoavat runsaasti aikaa luonnossa liikkumiseen, syksyllä maisemaa värittää ruska ja talvella monet alueet muuttuvat lumisiksi retkeily- ja ulkoiluympäristöiksi. Pimeään vuodenaikaan erityisesti Pohjois-Suomessa voi hyvissä olosuhteissa nähdä myös revontulia.
Retkeä suunniteltaessa kannattaa huomioida reitin pituus ja vaativuus, sääolosuhteet, vuodenaika, omat taidot sekä alueella olevat palvelut. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelussa voi tutustua retkeilykohteisiin ja reitteihin eri puolilla Suomea.
Saaristot
Suomen pitkä rannikko ja laajat saaristoalueet tarjoavat monipuolisia ympäristöjä retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Tunnettuja saaristoalueita ovat esimerkiksi Saaristomeri, Ahvenanmaan saaristo, Helsingin ja Kotkan edustan saaristot sekä Merenkurkun saaristo. Saaristossa voi tutustua esimerkiksi luontopolkuihin, kalliorantoihin, metsiin, historiallisiin kohteisiin ja merimaisemiin. Monille saaristokohteille pääsy edellyttää lautta-, yhteysalus- tai venematkaa, joten kulkuyhteydet ja aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen. Merenkurkun saaristo muodostaa yhdessä Ruotsin Korkean rannikon kanssa UNESCO maailmanperintökohteen nimeltä Korkea rannikko / Merenkurkun saaristo. Alue on maailmanperintökohde erityisesti jääkauden jälkeisen maankohoamisen ja sen muodostamien geologisten piirteiden vuoksi.
Kansallispuistot
Suomessa on 41 kansallispuistoa, joiden yhteispinta-ala on 10 210 neliökilometriä. Kansallispuistot ovat valtion alueille lailla perustettuja luonnonsuojelualueita, joiden tärkein tehtävä on turvata luonnon monimuotoisuutta. Samalla ne ovat kaikille avoimia nähtävyys- ja virkistyskohteita luonnonsuojelun asettamissa rajoissa. Luonnonsuojelulain mukaan kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle ja uuden kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria. Alueella tulee lisäksi olla merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä, luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. Kansallispuistoissa on erilaisia merkittyjä reittejä, luontopolkuja, taukopaikkoja ja muita retkeilypalveluita. Palveluiden määrä ja reittien vaativuus vaihtelevat kuitenkin puistoittain. Kansallispuistoissa jokaisenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa. Esimerkiksi liikkumista, leiriytymistä ja muita toimintoja voidaan rajoittaa luonnon suojelemiseksi. Siksi jokaisen kansallispuiston omat ohjeet, säännöt ja mahdolliset rajoitusalueet kannattaa tarkistaa ennen vierailua
Valtion retkeilyalueet
Suomessa on kuusi ulkoilulain nojalla perustettua valtion retkeilyaluetta: Evo, Iso-Syöte, Kylmäluoma, Oulujärvi, Ruunaa ja Napapiirin retkeilyalue. Uusin niistä on Rovaniemellä sijaitseva Napapiirin retkeilyalue. Inarin retkeilyalue ei ole ulkoilulailla perustettu valtion retkeilyalue, vaikka se vastaa palveluiltaan monilta osin valtion retkeilyalueita. Valtion retkeilyalueet on tarkoitettu erityisesti retkeilyyn ja muuhun luonnon virkistyskäyttöön. Alueilla on kohteesta riippuen esimerkiksi merkittyjä kävely- ja pyöräilyreittejä, luontopolkuja, laavuja, tulentekopaikkoja ja telttailumahdollisuuksia. Joillakin alueilla on myös vuokrattavia majoituskohteita, leirintäalueita ja yritysten tarjoamia matkailupalveluita. Valtion retkeilyalueet eivät itsessään ole luonnonsuojelualueita, vaikka ne kuuluvat pääosin Natura 2000 -verkostoon. Alueiden metsien hoidossa huomioidaan virkistyskäytön lisäksi luonto- ja maisema-arvot.