Lammastilojen susivahingoista on tänä kesänä kuulunut uutisia monelta suunnalta. ”Viime perjantaina osui painajainen meille”, salolaisen Mikkolan tilan yrittäjä Peppi Laine kirjoittaa Facebookissa aamuyöllä julkaisemassaan päivityksessä.
Hän toteaa, ettei ole jaksanut asiasta aiemmin kertoa. ”Mieli on ollut niin raskas ja päivät täynnä tekemistä.”
Peppi ja Marko Laineen Mikkolan tilalla Salon Hajalassa on 200 uuhta. Karitsoja syntyy noin 350 vuosittain.
Viikko sitten tarkkaavainen naapuri otti Laineisiin yhteyttä. ”Lähdin aamulla ensimmäiseksi katsomaan laitumelle, jossa vielä edellisenä päivänä oli tyytyväisenä laiduntanut 45 lammasta turvanaan öisin vinkuva ’scaryman’, riistakeskukselta saatu ääni-valokarkoitin.”
Laidun näytti ensin autiolta. Sitten silmä erotti yksittäisiä verisiä lampaita ja joitakin kuolleita, Laine kertoo.
Kurkistus rantapusikkoon alkoi paljastaa järkyttävän totuuden. Siellä täällä lojui tai kellui kuolleita, yksittäisiä haavoittuneita lampaita seisoi pusikossa, jokiuomassa tai vastarannalla, jähmettyneinä paikoilleen kauhusta tai kivusta.
Laineen mukaan kauhu sai mielen lyömään hetkeksi tyhjää, mutta oli pakko ryhtyä ripeästi toimeen. Edessä oli valtava urakka elävien pelastamiseksi.
Asiasta ilmoitettiin heti viranomaisille. Toinen soitto lähti eläinlääkärille: potilaita on tulossa, mutta määrä ja aikataulu epävarma.
”Pahinta on uupumus, stressi, pelko ja epävarmuus.”
Laineet saivat avukseen hyvän tiimin, kesätyöntekijöitä ja naapureita. Hankalassa maastossa etsittiin ja yksitellen avustettiin haavoittuneita jokiuomasta ylös ja kerättiin laitumelle pystytettyyn aitaukseen. Huonokuntoisimpia lopetettiin pellolle.
Viranomaiset ja riistakeskuksen edustajia kävivät paikalla toteamassa tilanteen.
”Puolen päivän maissa oli yhtä vaille kaikki löydetty. Yhtäkään lammasta ei ollut syöty. 15 kuollutta, 4 lopettua ja 25 yhä elossa olevaa alettiin kuljettaa trailerilla kotiin. Myöhemmin löytyi vielä yksi raadeltu hortoilemassa viereisen pellon poikki ja sekin saatiin tuotua kotiin.”
Kun eläinlääkäri saapui, todettiin, että vielä kuusi piti lopettaa. ”Sitten lääkittiin, puhdistettiin ja ommeltiin haavoja pitkälle iltaan. Muut aloittivat kuolleiden keräilyn sillä aikaa.”
”Itku tuli vasta lauantaina aamulla kun ymmärsin että kaikki oli totta. Viikonloppu kului potilaita hoitaessa”, Laine kertoo.
”Susivahingossa on kyse myös paljon muusta kuin lukumääristä ja euroista.”
”Seuraava itku tuli pitkää poistoilmoitusta tehdessä ja raatonoutoa tilatessa. Olin menettänyt monta todella hyvää uuhta, joukossa pitkän jalostustyön kautta jalostuslampolasta meille ostettuja dorsetteja, nuoria kerran poikineita risteytyksiä, hienoja gottikiharoita, monta yhteistä hetkeä niiden kanssa oli koettu ja nyt ne lojuivat odottamassa kyytiä Honkajoelle. Järjetöntä tuhlausta.”
Laine toteaa, ettei ole ehtinyt vielä perehtyä petovahinkokorvauksen hakulomakkeisiin ja liitteisiin. ”Mutta sen sanon, että susivahingossa on kyse myös paljon muusta kuin lukumääristä ja euroista.”
Pahinta on hänen mukaansa kuitenkin uupumus, stressi, pelko ja epävarmuus. ”Ahdistus herättää öisinkin kun tietää, että tämä kaikki voi tapahtua koska tahansa uudelleen meillä tai jonkun muun lampurin luona.”
”Ja kyllä meillä on osa lampaista pihassa, osa otetaan öisin sisälle, osa laiduntaa laamojen kanssa ja osa on petoaidan ympäröiminä. 5-lankaista petoaitaa on jo kilometrejä ja rakenteilla vielä lisää, vaikka Tohmajärvellä sudet menivät 7-lankaisestakin läpi.”
Laine toteaa, että tila on sitoutunut laiduntamaan useita suojavyöhykelaitumia myös naapurien mailla. ”En todellakaan tiedä missä ja miten lampaat voivat turvallisesti laiduntaa ensi yönä, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna…”
Lähde; MT.
