Tunturikoivikot ovat pohjoismainen erikoisuus. Nyt niitä uhkaavat ilmastonmuutoksen ja laiduntamisen lisäksi nuoret männyt.
Männyntaimia on puskenut runsaasti tunturikoivikkoon Inarin pohjoisosissa lähellä Syysjärveä.
Tunturikoivikoiden pinta-ala on vähentynyt yli viidenneksen 1960-luvun tilanteeseen verrattuna.
Koivikoiden uhkina on pidetty porojen laidunnusta, tunturi- ja hallamittarien aiheuttamia tuhoja sekä näiden kanssa yhdessä vaikuttavaa ilmastonmuutosta.
Nyt tunturikoivikoihin kohdistuu kuitenkin uusi uhka.
Vanha mänty on katseenvangitsija, mutta sen takana nousevat nuoret männyt kertovat muutoksesta.
Inarin pohjoisosissa lähellä Syysjärveä liikkuessa katse kiinnittyy komeisiin aihkeihin eli ikimäntyihin. Niitä kasvaa tunturikoivikoissa siellä täällä.
Aihkien ikä on joitain satoja vuosia, ehkä 300–400 vuotta. Ikä on tasoittanut latvan leveäksi ja kiertänyt oksat koristeellisille mutkille.
Biologi osaa kuitenkin katsoa maisemaa toisin: luonnonsuojelun erityisasiantuntijan Arto Saikkosen huomio kiinnittyy näyttävien aihkien sijaan ympärillä kasvaviin nuoriin mäntyihin.
Yksittäisiä mäntyjä kasvaa siellä täällä tunturikoivikoissa, se kuuluu eteläisten tunturikoivikoiden luonteeseen. Uutta ovat runsaat nuoret mäntysukupolvet ikimäntyjen ympärillä.
”Tämä alue oli ennen puhdas koivikko”, sanoo Metsähallituksen luontopalveluissa työskentelevä Saikkonen Syysjärven lähistöllä koivu-mäntysekametsässä.
Saikkonen arvioi aihkia piirittävän mäntylauman iäksi noin sata vuotta. Männyt olisivat siis voineet päästä kasvuun 1930-luvun lämpimän kauden aikana.
”Ennen Lapissa sattui lämpimiä vuosia harvoin, mutta nyt käpyjä pystyy kehittymään melkeinpä joka vuosi.”
Muutos ei näy ainoastaan kaikkialta puskevina männyntaimina. Mäntyjen tihentynyt käpytuotanto on houkutellut perässään käpytikkoja. Keväällä pelkästään Inarin alueella oli ruokailemassa tuhansia käpytikkoja.
Käpytikan ruokailupaikka Inarissa. Tikka tuo kävyn, kiinnittää sen keloon ja työstää siemeniä käpysuomujen välistä.
Tunturikoivikoiden kehitystä 50 seuraavan vuoden aikana mallinnettiin edellistä luontotyyppien uhanalaisarviota varten. Se ilmestyi vuonna 2018.
Jos heinäkuun keskilämpötila nousisi puoli astetta, mänty voisi levittäytyä 57 prosentille nykyisten tunturikoivikoiden alueesta. Jos heinäkuun lämpötila nousisi 0,7 astetta, männyn leviämiselle altista aluetta olisi jo lähes 70 prosenttia tunturikoivikoista.
Erityisen herkiksi männyn leviämiselle on arvioitu Enontekiön itäosat ja Inarijärven pohjoispuoli.
Tunturikoivikot ovat luontotyyppinä uhanalaisia. Niiden uhanalaisluokitus on ”vaarantunut”. Se tarkoittaa, että tunturikoivikoilla on suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä.
Hallamittarin massaesiintymän jäljiltä kuollutta tunturikoivikkoa Kaldoaivin erämaassa Utsjoella. Alue muuttuu aikanaan puuttomaksi sekundaaripaljaksi.
Tunturikoivikot ovat suomalainen erikoisuus – tai oikeastaan pohjoismainen erikoisuus.
Venäjällä melko pian Suomen rajan jälkeen metsänrajan muodostavat havupuut: Länsi-Siperiassa usein siperianlehtikuusi ja Itä-Siperiassa myös dahurianlehtikuusi.
Pohjois-Amerikassa metsänrajan muodostaa usein valkokuusi, mustakuusi tai kanadanlehtikuusi.
Suomessa ja Fennoskandiassa ylipäänsä metsänrajan muodostaa tunturikoivu. Tämä johtuu sijainnista: aluetta ympäröivät meret. Samaan tapaan esimerkiksi Itä-Aasiassa metsänrajan muodostaa usein kivikoivu.
Arto Saikkonen kävelee tunturikoivikossa lähellä Petsikkoa Inarin pohjoisosissa.
Tunturikoivikoihin ilmestyvät männyntaimet ovat yksi tapa nähdä ilmastonmuutoksen eteneminen omin silmin.
Tunturikoivikoiden tulevaisuudennäkymät on arvioitu melko heikoiksi ilmastonmuutoksen ja poron laidunnuspaineen puristuksissa.
Arvion mukaan lähes kolmannes tunturikoivikoista häviäisi lämpötilan noustessa ja männyn vallatessa alaa.
Fakta
Tunturikoivu kasvaa pohjoisimmassa Lapissa
Suomessa tunturikoivujen valtakuntaa Suomi-neidon pään ja käsivarren alue. Jonkin verran tunturikoivikoita kasvaa myös etelämpänä Metsä-Lapin puolella.
Aivan pohjoisessa Utsjoella tunturikoivuvyöhyke jaksaa kiivetä 200–300 metriin merenpinnasta, minkä jälkeen alkaa puuton paljakka. Lapin sisämaatuntureilla tunturikoivuvyöhyke ylettyy 450–500 metriin ja Kilpisjärven alueella 600–700 metriin merenpinnasta.
Männyn metsänraja kulkee etelämpänä ja alempana. Mäntyä kasvaa suunnilleen Inarin ja Utsjoen rajamaille asti ja hieman pohjoisempanakin esimerkiksi jokilaaksoissa.
Kuusen metsänraja kulkee yli sata kilometriä mäntyä etelämpänä, jossain Saariselän eteläpuolella.
Lähde: HS.
