Lintuinfluenssan vaikutukset turkistarhoilla yltävät pitkälle ensi vuoteen. Työntekijöiden kohtalo huolettaa eteläpohjalaista turkistarhaajaa.
Lintuinfluenssan leviäminen on viime aikoina vaikuttanut monien turkistarhojen toimintaan. Kuva kaustislaiselta turkistarhalta elokuun lopulta.
EteläPohjalaisen turkistarhan työntekijät kertoivat heinäkuun alussa omistaja Esa Rantakankaalle huolestaan. Osalla eläimistä oli outoja oireita, jotka vaativat tutkimuksia.
Rantakangas vei näytteet heti seuraavana päivänä Ruokaviraston laboratorioon Seinäjoelle ja jäi odottelemaan tuloksia jännittyneenä.
Parin viikon kuluttua hän sai tiedon, että Kortesjärvellä sijaitsevalla turkistarhalla on lintuinfluenssaa eli vakavaa tautia aiheuttavaa A(H5N1)-virusta. Samalla vahvistuivat Rantakankaan epäilyt, ettei kettujen oireiden syynä voi olla bakteeriperäinen tauti.
”Saimme määräyksen lopettaa ensin 7 000 eläintä. Oli todella ikävää lopettaa pentuja, jotka olivat leikkisässä iässä ja suunnilleen kissan kokoisia”, Rantakangas kertoo.
Myöhemmin syyskuussa Ruokavirasto muutti linjaustaan lintuinfluenssan torjumisesta: se laajensi lopetusmääräyksen koskemaan kaikkia kettuja ja supikoiria niillä turkistarhoilla, joissa on todettu lintuinfluenssatartunta. Kaikki minkit oli määrätty lopetettavaksi taudin saaneilta tarhoilta jo aiemmin.
Perusteluna on, että virukset saattavat päästä leviämään tarhoilla turkiseläimistä toisiin eikä tartuntareittiä voida välttämättä jäljittää aukottomasti. Virusten kiertäminen nisäkkäissä kasvattaa virusmuunnosten riskiä ja saattaa siten osittain edistää ihmisiin tarttuvan muunnoksen syntymistä.
Rantakangas kertoo ymmärtävänsä mutatoitumisriskin hyvin. Hän toivoo silti, että lopettamispäätökset perustuisivat tarhalla aidosti havaittuun lintuinfluenssaan.
”Osa tarhaajista on saanut vain heinäkuussa otettujen näytteiden tulokset, eikä muita näytteitä ole otettu. Silti Ruokavirasto tekee päätöksen, että kaikki eläimet lopetetaan, vaikka ne ovat terveen oloisia.”
Rantakankaan turkistarhoilla lopetuspäätös uhkaa vielä 47 000:ta kettua ja supia. Minkkejä hänellä ei ole.
Rantakankaan omistamilla tiloilla Kortesjärvellä, Evijärvellä ja Lappajärvellä on ollut enimmillään lähes 70 000 eläintä yhdeksässä yksikössä. Lintuinfluenssaa on todettu ainoastaan Kortesjärven tarhoilla.
Varjotalot ovat sivuilta auki olevia katoksia, joissa kasvatetaan valtaosa turkiseläimistä.
”Oma käsitykseni on, että kyseessä ei ole hirveän tehokkaasti leviävä virus, mutta oletan, että Ruokavirastossa tiedetään paremmin.”
Esa Rantakankaan kahdessa yhtiössä on 22 ympärivuotista työntekijää ja noin 40 kausityöntekijää.
Rantakangas korostaa, ettei halua olla osallisena pandemiariskin kasvussa. Silti turkistarhaajat ovat hänestä joutuneet tukalaan paikkaan, jossa tietoa tai tukea on saatavilla heikosti.
Syyskuussa kaikki Rantakankaan Kortesjärven-tarhoilta otetut 60 näytettä olivat puhtaita. Viime perjantaina tuli silti lopetuspäätös. Rantakangas on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen.
”Kyse on toiminnanharjoittajan oikeudesta, vaikka eihän tämä ala ole mikään kultakaivos ollut pitkään aikaan. Meillä on kuitenkin todella hyvä työporukka, ja harmittaa, jos kaikilta loppuvat työt.”
Kahdessa Rantakankaan omistamassa yhtiössä on yhteensä 22 ympärivuotista työntekijää ja nelisenkymmentä kausityöntekijää. Turkisalalle on tyypillistä, että kausityöntekijöitä tarvitaan paljon.
”Jos lopetuspäätös toteutuu, noin 12 työntekijää saa lähtöpassit. Eivät he varmasti jää odottelemaan, olisiko vaikka vuoden päästä töitä taas tarjolla, vaan hakeutuvat sitten muualle. Siksi odottelen, josko edes osan eläimistä voisi jättää henkiin.”
Esa Rantakangas on turkistarhaaja kolmannessa sukupolvessa. Hänen isänsä, setänsä ja isoisänsä perustivat ensimmäisen tarhansa Lappajärvelle vuonna 1966. Sen jälkeen yritys on kasvanut voimakkaasti.
Suomen turkistarhaajien etujärjestön Fifurin mukaan turkistilojen määrä on vuosikymmenten aikana pienentynyt ja tilakoko kasvanut. Lintuinfluenssan torjunta tarkoittaa tiloille investointeja esimerkiksi varjotalojen suojaukseen.
”Tarhaajat odottelevat tarkkoja määräyksiä esimerkiksi linnuilta suojaavien verkkojen silmäkoosta. Suurilla tarhoilla puhutaan satojentuhansien eurojen investoinnista, joka menee hukkaan, jos esimerkiksi silmäkoko on väärä”, Rantakangas sanoo.
Fifur ohjeisti tiloja jo kesällä. Nyt pelkona on, että virallinen asetus on toisenlainen. Keväällä lintusuojauksen tulee olla kunnossa, kun muuttolinnut palaavat. Lisäksi tarkkoja ohjeita toivotaan varjotalojen desinfiointiin.
”Osalla tuottajista tilanne on varmasti todella hankala, jos kaikki eläimet menevät.”
Suuremissa talousvaikeuksissa ovat Rantakankaan mukaan yritykset, joilla on jo paljon velkaa.
Kun tarhan toiminta nyt lakkaa, voi käydä niin, että ensi kesänkin tuotanto on menetetty. Kaikilla ei ole varaa hankkia uusia siitoseläimiä tapettujen tilalle, eikä lopetetuista eläimistä maksettavien korvausten hakemiseen ole vielä jaettu edes lomakkeita.
”Tietenkään kaikki eivät voi olla huutamassa valtiolta rahaa, mutta osalla tuottajista tilanne on varmasti todella hankala, jos kaikki eläimet menevät”, Rantakangas sanoo.
Entä onko kesän lintuinfluenssatilanne muuttanut Rantakankaan omaa suhtautumista turkistarhaukseen elinkeinona?
”Ajattelen työntekijöitä ja sitä, että heillä olisi työpaikka vielä ensi vuonnakin. Siksi aion jatkaa.”
