Turkiseläimet syövät rehuna enää reilun kymmeneksen Suomen silakkasaaliista.
Käytännössä suomalainen syö nyt vuodessa keskimäärin vain pari silakka-ateriaa.
Suomalainen syö silakkaa nykyisin vain kymmenesosan siitä mitä sitä popsimme vielä 2000-luvun alussa, kertoo Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen. Siitä huolimatta EU:lta odoteltu päätös silakan pyynnin rajaamisesta tai täyskiellosta Itämerellä on ”aika lailla kohtalonkysymys” Suomen kaupalliselle merikalastukselle, hän lisää.
”Valtaosa Suomen merikalastuksesta on edelleen silakkaa. Silakan kanta Itämeressä on melko vakaa vuodesta toiseen, mutta kalastuskiintiö on poukkoillut ylös ja alas”, Karttunen sanoo.
Silakan kalastuskielto tosin lopettaisi tuon poukkoilun.
Mutta mistä syistä silakka on hyvin pitkälti kadonnut meillä ruokapöydistä?
”Suomalaisten elintarvikemieltymykset ovat muuttuneet. Kyse ei ole siitä, etteikö silakkaa olisi jossain muodossa ollut koko ajan saatavilla.”
Käytännössä suomalainen syö nyt vuodessa keskimäärin vain pari silakka-ateriaa. Kalastusalan etujärjestön vetäjän mukaan puhutaan vain sadoista grammoista.
Karttusen mukaan silakan kulutuksen kääntäminen nousuun edellyttäisi ainakin panostusta tuotekehityksen – sekä tietenkin sitä, ettei silakan saatavuus tyssää kalastuskieltoon.
Tiistaina julkistetun EU:n maatalous- ja kalastusneuvoston päätöksen mukaan silakan kalastukselle ei aseteta täyskieltoa, mutta kiintiöitä leikataan.
Jos Itämerestä ei saa kalastaa silakkaa lainkaan, korvaavaa silakkaa ei löydy muualta, muistuttaa Pro Kala -yhdistyksen toiminnanjohtaja Katriina Partanen.
”Silakka on nimenomaan ja vain Itämeren saalislaji.”
Silakka on tosin Pohjois-Atlantilla asustavan sillin alalaji, mutta vähärasvaisempi silakka poikkeaa sekä maultaan että kooltaan sillistä.
Siitä, päätyykö pieneksi kutistunut silakan kotimainen kulutus lautasille esimerkiksi suurkeittiöiden tai kaupan tiskien kautta, ei asiantuntijoilla ollut yksilöidä tarkempaa tietoa.
Vaikka silakan käyttö suoraan ihmisravinnoksi on meillä nykyisin vähäistä, käytetään silakasta merkittävä osa tavallaan kiertotietä.
”Kalajauhoteollisuuden kautta silakkaa menee kirjolohen ravinnoksi, joka taas päätyy ihmisravinnoksi. Jos halutaan käyttää kalajauhoteollisuudessa kotimaista raaka-ainetta, silakalla on siinä ratkaiseva merkitys”, Partanen lisää.
”Silloin lopulta syömme silakkaa, mutta kirjolohen muodossa”, täydentää Karttunen.
Hänen mukaansa on kuulunut väitteitä, joiden mukaan ketut turkistarhoilla syövät Suomen koko silakkasaaliin.
”Näin ei ole. Rehuksi turkistarhoille menee 14 prosenttia Suomeen puretusta silakkasaaliista, ja tämä osuus on lisäksi koko ajan vähentynyt.”
Luonnonvarakesken(Luke) yliaktuaari Mika Rahikainen vahvistaa Karttusen väittämän.
”Turkiseläinten rehuksi menee silakasta yhä pienempi osa, vain runsas kymmenes. Turkisala on talousongelmissa. Silakka alkaa olla liian kallis rehun raaka-aine turkistarhoille.”
Rahikaisen mukaan Suomen silakkasaalis oli viime vuonna runsaat 68 miljoonaa kiloa. Siitä purettiin ulkomaille liki 18 miljoonaa kiloa, joten kotimaan satamiin saapui noin 50 miljoonaa kiloa.
Suomeen tuodusta silakasta noin 40 prosenttia menee kalajauhoteollisuuteen ja viidesosa lähtee Rahikaisen mukaan pakastettuna rehuksi ulkomaille.
”Sitä menee esimerkiksi Australiaan tonnikalan rehuksi. Myös tuo osuus päätyy siis lopulta ihmisravinnoksi.”
Lähde: HS.
