Maastossa ei ajeta kuin tiellä, ja silmät on hyvä pitää auki.
No nyt on ajokalusto kunnossa: rivi Land Rovereita – niitä ikonisia Discovery kakkosia – Ford Sierroja, mönkijöitä, enduropyöriä ja sähkömaastopyöriä.
Olemme Lohjan Nummenkylässä, Pois Tieltä! -safarit Oy:n tiluksilla, tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Noin 50 hehtaarin tilalla ajoaluetta on 20 hehtaaria ja maastoajouria kaikkiaan parikymmentä kilometriä nelivetojen tai pyörien mennä ja möyriä.
Pihapiirissä on kilometrin mittainen, mutkia säästelemätön peltorallirata. Siinä kelpaa ottaa kaikki irti takaveto-Fordeista. Autot eivät ole niitä laulun ”naapurin Sierroja”, vaan ralliin rakennettuja: on kuppipenkit, nelipistevyöt, turvakaaret, vahvistettu jousitus ja peltoralliin sopivaksi viritetty moottori.
Yrittäjä. Paavo Hyrkkö perusti Lohjalla sijaitsevalle maatilalleen maastosafareita ja rallielämyksiä tarjoavan yrityksen. Kuva: Kimmo Haapala
”Aloitimme vuonna 1999. Olin juuri muutama vuosi sitten ostanut tämän tilan itselleni”, kertoo yrittäjä Paavo Hyrkkö.
”Maanviljelyyn olisi pitänyt investoida luokkaa miljoona euroa, hommata lisää peltoa, kalustoa ja kaikkea muuta.”
”Sitten oli vaihtoehtona, että pitäisikö tehdä jotakin aivan muuta. Tämä on nyt sitä jotakin aivan muuta”, Hyrkkö kertoo ja ohjailee tottuneesti Land Roveria pihapiiriin rakennetulla temppuradalla.
Maastoajoa ja rallia
Pois Tieltä on yritys, joka tarjoaa paitsi maastosafareita ja rallielämyksiä, myös kokouspalveluja. Se pyörittää noin puolen miljoonan euron liikevaihtoa. Asiakkaina on lähinnä yrityksiä ja niiden henkilökuntaa. Radoilla käy myös automaahantuojia esittelemässä nelivetokalustoaan sekä mediaa auto-ohjelmien teossa.
Maatilan vanhan talouskeskuksen päärakennuksessa on kokoustilat, tilausravintola ja saunat.
Paavo Hyrkkö oli jo ennen nykyistä yritystään kokenut tapahtumajärjestäjä.
”Tapahtumista oli kokemusta muun työn eli alppihiihdon puolelta. Olikohan se vuonna -98, kun olin viimeisen talven töissä Lapissa. Siinä kohti rupesin miettimään, että tuhannen kilometrin työmatka on kuitenkin aika pitkä.”
Pidon tunnustelua. Kaasun ja jarrun käyttö sekä oikean ajolinjan valinta ovat maastossa ajamisen perusteet. Kuva: Kimmo Haapala
Ennen maastoon menoa offroad-ajamista opetellaan temppuradalla.
”Perusjutut ovat kaasun ja jarrun käyttö sekä ajolinjat. Alamäessä haetaan tuntumaa siihen, miten auton liikettä hallitaan jarrun avulla. Ylämäessä taas kokeillaan kuinka paljon tai vähän kaasua pitää painaa, että auto tulee mäen ylös.”
”Nämä kun ovat rakennettuja esteitä, niin reitit pysyvät aika vakiona. Ja kun tässä pellolla mennään, niin on vähemmän puita mihin osua. Ei tarvitse sitä jännittää. Ajolinjat ovat valmiita, joten esimerkiksi ojan yli opitaan menemään oikeassa kulmassa.”
Omalla pajalla rakennettuja
Nykymaastureissa on paljon ajamista helpottavaa tekniikkaa, kuten esimerkiksi alamäkihidastin. Lohjalaisyrityksen käyttämät Land Roverit ovat parisenkymmentä vuotta vanhoja, ja niistäkin on sen aikainen elektroniikka riisuttu pois.
Jousitusta on korotettu kaksi tuumaa, alla on alkuperäisiä isommat pyörät maastorenkailla, joten maavaraa on vakioautoa enemmän. Alustassa on suojia, helmoissa kylkiputket ja etupuskuri on vaihdettu jymympään. Edessä on vinssi vetämässä, jos pito loppuu renkaista. Autot on varusteltu yrityksen omalla pajalla.
”Ollaan jätetty vetokoukut taakse. Ne ottavat kiinni, ennen kuin jotakin muuta alkaa hajota takapäästä”, kertoo Hyrkkö, kun suuntaamme metsään.
Kakkossarjan Discoveryjen monissa vuosimalleissa on keskitasauspyörästön lukko, mutta jostakin syystä useimpina vuosina tehdas ei ole asentanut ohjaamon puolelle vipstaakia, jolla lukon saa päälle. Auton alta sen voi kyllä kytkeä.
Pois Tieltä -autojen ohjaamoon lukon käyttövipu on rakennettu jälkikäteen. Taka-akselin tasauspyörästössä on luistonrajoitin eli kitkalukko.
Silmät auki
Mitä maastossa ajaessa ei pidä tehdä?
”Ei pidä ajaa samalla tavalla kuin ajetaan tiellä”, Hyrkkö kiteyttää ja muistuttaa kaasun ja jarrun varovaisen käytön tärkeydestä, pidon tunnustelusta renkaan ja alustan välillä.
”Ja silmiä ei kannata pitää kiinni, sillä sitäkin on joskus tapahtunut. Se kuitenkin helpottaa aika paljon, kun ihan näkee, minne on menossa…”
Onnettomuuksia ei ole sattunut – ellei sitten oteta lukuun yhtä kertaa, kun erään tv-ohjelman teossa yksi ajopari yritti kiivetä Range Roverilla puuhun. Auto oli karannut mäntyä kohti, noussut vähän matkaa runkoa ylös ja sitten kaatunut.
”Sekin meni vaan kyljelleen. Muistaakseni kaato näytettiin siinä ohjelmassa.”
Kalliolle kiipeämisen, ylä- ja alamäkien, ojien ylitysten ja pehmeiden urien jälkeen tullaan vesialtaalle.
”Vedessä ajetaan mahdollisimman tasaisella kaasulla ja pidetään auto liikkeellä. Auton eteen koetetaan saada muodostumaan aalto, ja sitten yritetään pysyä sen mukana. Aalto tekee veteen auton nokan eteen ’montun’. Sillä estetään se, että vettä ei mene ihan hirveästi konetilaan.”
Maastossa vain luvalla
Moottoriajoneuvolla maastossa saa ajaa omilla tiluksilla tai maanomistajan luvalla.
”Täällä ajetaan myös mönkkäreillä, enduroilla ja sähkömaastopyörillä. Sähköpyörissä on se etu, että niillä pystyy ajamaan melkein missä vaan, kun niitä ei lasketa moottoriajoneuvoiksi.”
Safariyrityksen rajanaapureina on Turku–Helsinki-moottoritie, junarata ja Lemminkäisen asfalttiasema.
”Tässä ei ole mitään sellaisia luontoarvoja joita me pystyisimme pilaamaan sen enempää kuin nämä meidän rajanaapurit”, Hyrkkö toteaa.
Moottori ulvoo ja sora soittaa pohjapeltiä.
Ennen Land Rover Discoveryjä yrityksen vakiokalustoa olivat Range Roverit. Hyrkön mukaan brittimaastureihin päädyttiin yksinkertaisesti siitä syystä, että autot olivat aikoinaan halpoja. Nyt Range Rover Classicista saa maksaa maltaita.
Korona-ajan pelastukseksi tulivatkin vanhat Range Roverit, joita Hyrkkö entisöi omalla korjaamollaan myytäväksi.
Toisen sukupolven Discoveryt (1998–2004) puolestaan ovat aika tavalla teknisesti samoja autoja kuin vanhemmat Range Roverit. Niidenkin hinnat ovat käyneet alamaissa, ja osat ovat edullisia ja hyvin saatavilla. Harkinnassa ovat olleet myös uudemmat Discot, mutta niissä modernin ja maastoajossa usein tarpeettoman elektroniikan ohjelmoiminen pois on tehty vaikeaksi.
Peltorallia Sierralla. Vanhat Fordit ovat ralliin rakennettuja: niissä on kuppipenkit, nelipistevyöt, turvakaaret, vahvistettu jousitus ja peltoralliin sopivaksi viritetty moottori.Kuva: Kimmo Haapala
On aika tutustua ralli-Sierroihin. Ne ovatkin monelle asiakkaalle päivän kohokohta.
Paavo Hyrkkö pyörittelee tottuneesti rattia ja antaa auton valua vauhdikkaaseen sivuluisuun. Moottori ulvoo ja sora soittaa pohjapeltiä. Tätä tunnelmaa ei nykyautoista löydy.
”Moni asiakkaista ei ole koskaan ajanut takavetoautolla”, huomauttaa Hyrkkö.
Ennen ralliauton ratin taakse menemistä asiakkaiden kanssa käydään läpi auton tekniikka ja toiminta sekä turvallisuuteen liittyvät asiat. Kesällä ajetaan soralla, talvella jäällä – kuitenkin säävarauksella. Syvemmin auton hallintaan perehdytään yrityksen rallikoulussa.
