Kesällä avattu PihlasResort Joroisissa näyttää marraskuisen harmaana päivänä autiolta: kymmenen erillistä mökkiä – villaa – eri puolilla isoa aluetta, saunarakennus, urheiluhalli, ravintola- ja vastaanottotilat.
Anna Grotenfelt-Paunonen näkee paikan ainutlaatuisuuden ja mahdollisuudet matkailuyrittäjän silmin. Tarjolla on aitoutta ja luontoelämyksiä, laadukkaita palveluja, joiden punaisena lankana on vastuullisuus.
Anna on luksuslomakylän toimitusjohtaja ja yrittäjä. Hänen vuonna 2010 perustamansa TeaHouse of Wehmais toimii Juvalla, ja sen liiketoiminnat on yhdistetty PihlasResortiin.
PihlasResort syntyi liikemies Pekka Viljakaisen aloitteesta, sillä hänen mielestään Keski-Savoon tarvittiin lisää korkeatasoista majoitusta. Viljakaisen kotitilalla Joroisten Kaitaisten kylällä oli lomakylälle sopiva paikka Pihlas-järven rannalla.
Viljakainen kysyi Annaa yhtiökumppanikseen ja yrityksen toimitusjohtajaksi.
”Lähdin tähän, sillä minua on jo pitkään innostanut työskentely Saimaan alueen matkailun parissa. Täällä on niin paljon potentiaalia ja sellaista mitä ei vielä ole edes osattu nostaa esille, hienoja asioita. Mutta on tämä ollut aikamoinen projekti”, Anna huokaa nyt, kun lomakylä vihdoin on saatu avatuksi. Avajaisia jouduttiin siirtämään neljään otteeseen, kun työt viivästyivät.
Anna pääsi mukaan jo lomakylän suunnitteluun ja konseptin hiomiseen. Hän on silminnähden innoissaan tuloksesta.
”Haluttiin Pekan kanssa luoda jotain sellaista, että ihmiset pääsisivät nauttimaan upeasta luonnostamme. Luonto on niin luksusta, että me täällä asuvat emme itse oikein ymmärrä sen arvoa”, Anna hehkuttaa.
Hän korostaa, että lomakylässä kaikki on yritetty tehdä vastuullisesti luontoa ja kulttuuria kunnioittaen. Ekoluksusta on esimerkiksi se, että mökit lämpiävät maalämmöllä, lakanoissa on puolet luomupuuvillaa, puolet puukuitua ja ekohanat säästävät vettä.
Toinen tavoite on ollut luoda koronan jälkeen jotakin yhteisöllistä. Majoituksen hintaan sisältyvät kaikki palvelut padelista porealtaisiin ja puolihoitoon. ”Kuin oma mökki, mutta hotellipalveluilla”, Anna tiivistää.
Asiakkaiksi Anna toivoo kansainvälisten matkailijoiden lisäksi myös suomalaisia ja etenkin paikallisia. Venäläisten varaan lomakylää ei ole rakennettu, onneksi. Viimeisen vuoden ajan Anna on kiertänyt alan messuilla markkinoimassa uutta paikkaa.
Emännöityään vierasryhmää puolille öin Anna ajaa parikymmentä kilometriä kotiin nukkumaan. Juvalla lähellä Rantasalmen rajaa sijaitsee Annan puolison Matti Paunosen lypsykarjatila, missä tuotetaan luomumaitoa. Pariskunnalla on kaksi poikaa ja Annalle on tärkeää tavata lapsia aamulla ennen kouluunlähtöä.
Matti oli osasyynä siihen, että Anna aikoinaan jäi Juvalle eikä lähtenyt kansainväliselle uralle. Ruotsissa syntynyt ja Juvalla kasvanut kartanontytär opiskeli ekonomiksi Upsalassa ja Lyonissa. Ovi maailmalle olisi ollut auki, mutta Anna palasi Juvalle miehen takia ja myös auttamaan äitiään Butiken på landet -vaatemyymälän pyörittämisessä.
Vaatekaupan tueksi Anna perusti teehuoneen, sillä asiakkaat kaipasivat muitakin palveluja ja oma ravintola oli ollut Annan unelma pienestä pitäen.
”Olen aina nauttinut ruuan kanssa työskentelystä ja haaveilin kokin ammattista, mutta vanhemmat toppuuttelivat. Niinpä opiskelin Upsalassa palvelumarkkinointia, mistä on kyllä hyötyä nykyisessä työssä.”
Työn ohessa Anna on opiskellut teesommelieriksi ja kokiksi. Kokkiopinnoille on nyt käyttöä, kun Anna on suunnitellut PihlasResortin ravintola Siimeksen toimintaa yhdessä keittiöpäällikkö Janne Ikosen kanssa.
Unettomia öitä, työtä ilman työaikoja, paljon vastuuta ja yksin tehtyjä päätöksiä. Yrittäjyys ajoi Annan muutama vuosi sitten uupumukseen asti.
”Uupumus teki tuloaan monta vuotta. Olin tosi huonossa kunnossa pitkään, mutta kuvittelin, että kyllä minä pärjään, olen vain vähän väsynyt. Sitten kroppa vain pysähtyi. Istuin ja tuijotin tietokoneen ruutua kahdeksan tuntia. Silloinkin ajattelin vain, että nyt pitää vähän levätä. Se lepo levisi kahdeksaksi kuukaudeksi.”
Sairastuminen sai Annan asettamaan työnteolle napakat rajat. Se opetti, että työtä voi tehdä laadukkaasti ja siitä huolimatta huolehtia itsestään ja lähimmistään. Uupumus pani asiat tärkeysjärjestykseen: ensin on Matti ja pojat, sitten vasta työ.
”Työstän tätä päivittäin. Mietin etukäteen, mihin aikaan tänään mulla on ateriat ja mitä syön. Tai mihin aikaan lopetan työnteon, sillä myöhään työskentely häiritsee yöunta. Koska tykkään työstäni, helposti joustan asioista, joten opettelen kurinalaisuutta.”
Pitkän sairausloman jälkeen Anna palasi työhön koronakeväänä. Ja tarttui pian uusiin haasteisiin, kuten teehuoneen uudistamiseen ja PihlasResortin synnyttämiseen.
Anna Grotenfelt-Paunonen
Joroisissa avatun luksuslomakylä PihlasResortin toimitusjohtaja.
Perusti TeaHouse of Wehmaisin vuonna 2010 sukutilalleen Juvalle.
Asuu Juvalla lypsykarjatilalla puolisonsa Matti Paunosen kanssa, perheessä 11- ja 9-vuotiaat pojat.
Koulutukseltaan ekonomi, teesommelier, kokki.
Puhuu viittä kieltä. Äiti ruotsalainen, mummi hollantilainen, isomummi saksalainen.
Harrastaa liikuntaa, lukemista, virkkaamista ja Matin kanssa matkustelua. Valmentaa pojan jalkapallojoukkuetta.
Motto: Perunateatterissa vuori vähenee vain peruna kerrallaan.
Annasta on upeaa, miten Saimaan alue on viime vuosina kasvattanut vetovoimaansa. On Tertin kartano Mikkelissä, Sahanlahti Puumalassa, Järvisydän Rantasalmella ja nyt Pihlas Joroisissa.
”Kilpailu on tärkeää, sillä se nostaa tasoa. Me käydään toistemme luona ja soitellaan säännöllisesti. Seurataan toisiamme ja yritetään panna paremmaksi”, Anna virnistää ja muistuttaa, että jos alueella olisi vain yksi kohde, menestys loppuisi lyhyeen.
Yrittäjyys on Annalla verissä. Hänen koko perheensä on yrittäjiä, ja hän on mieltynyt yrittäjän vapauteen.
”Yrittäjänä voin kehittää omia ideoitani. Pidän siitä, että kohtalo on omissa käsissä. Tykkään aivopähkinöistä, ja yritystoiminta on yhtä isoa aivopähkinää, koko ajan on haasteita.”
Maaseudulla yrittäminen tuo vielä lisähaastetta. Henkilöstöä on vaikea saada, tietoliikenneyhteydet ontuvat ja infra pettää.
”Pienellä paikkakunnalla ei ole varajärjestelmiä. Juvan vesilaitos saattaa ilmoittaa, että vesi on katkolla koko päivän huoltotoimien takia – ja meillä voi olla iso ryhmä asiakkaita juuri silloin.”
Ongelmana on myös opastekylttien saaminen teiden varsille. Sääntöjä on vieläpä kiristetty niin, että jos yritys on yli puolentoista kilometrin päässä isosta tiestä, niin kylttejä ei saa. Pihlas on 3,5:n ja teehuone reilun kahden kilometrin päässä viitostiestä. Kylttejä ei ole saatu.
Anna huomauttaa, että tällaisilla asioilla on iso merkitys maaseudun kehittämisessä. ”Toki yritykset voivat pystyttää maksullisia mainoskylttejä, mutta ne maksavat tuhansia euroja vuodessa eivätkä tienkäyttäjät miellä niitä yhtä luotettaviksi kuin tielaitoksen kyltit.”
Maaseudulla asumisessa ja yrittämisessä on Annan mielestä kuitenkin paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Hän rohkaisee ihmisiä maallemuuttoon.
”Ne jotka eivät asu täällä, eivät voi edes ymmärtää, mitä kaikkea hyvää täällä on”, Anna kiittää.
