Eläinlääkärikulut nousevat helposti pilviin. Selvitimme, miten viiden minuutin eläinlääkärikäynti voi maksaa yli 250 euroa.
Kun rakas lemmikkieläin osoittaa sairastumisen merkkejä, on suunnattava eläinlääkärille. Niin suuntasin minäkin puolitoistavuotiaan koirani kanssa sen jälkeen, kun se oli joitakin päiviä raapinut ja ravistellut punoittavaa korvaansa.
Koira nostettiin helsinkiläisen yksityiseläinlääkäriketjun hoitohuoneen pöydälle ja korvat tarkastettiin. Vasen korva punoitti pahaenteisesti. Näyttää hiivalta, sanoi eläinlääkäri ja pyöräytti pumpulipuikolla näytteen molemmista korvista.
Aikaa tähän kaikkeen kului korkeintaan viisi minuuttia.
Sitten käynti oli jo ohi ja odottelimme aulassa toiset viitisen minuuttia hiivanäytteen tuloksia. Ne vahvistivat eläinlääkärin arvion: korvassa oli hiivan aiheuttama tulehdus. Saimme mukaamme pullon kortisoniliuosta ja toisen korvanpuhdistusainetta. Niine hyvinemme poistuimme klinikalta – koira helpottuneena, minä 255,38 euroa köyhempänä.
255 euron lasku suurennuslasin alla
Täsmälleen niin paljon jouduin pulittamaan viiden minuutin pikakäynnistä eläinlääkärillä. En muistanutkaan, että eläinlääkärillä käynti on näin kallista!
Kotona syynäsin laskun suurennuslasin kanssa. Siinä oli tarkasti eritelty, mistä osatekijöistä loppusumma koostuu:
- klinikkamaksu 34 euroa
- toimenpiteet (korvaeritenäyte, korvatutkimus, eläinlääkärin vastaanotto enintään 20 minuuttia) 80 euroa
- tarvikkeet (korvanpuhdistusaine) 20 euroa
- lääkitys (kortisoniliuos) 31 euroa.
Lista jatkui:
- laboratorio 8 euroa.
- hoitotyö 32 euroa
- lääkekäsittelymaksu 4,5 euroa
- tarvikkeet, välineet ja toimenpiteen muut kulut 45 euroa.
Sinänsä asiallisesti eritelty lasku herättää paljon kysymyksiä ja etenkin yhden polttavan: mistä kaikesta asiakas oikeastaan maksaa, kun vie lemmikkinsä eläinlääkärille?
Hoitokulut laskutetaan, vaikkei hoitaja juuri sinun koiraasi hoitaisikaan
Päätän soittaa eläinlääkäriasemalle ja kysyä lisätietoja.
Saan klinikalta kattavan ja ystävällisen selvityksen kohta kohdalta. Selviää, että toimenpidemaksu on saman suuruinen, kuluupa käyntiin viisi minuuttia tai siihen varattu maksimimäärä.
Hoitotyönä laskutetaan hoitajakulut. Ne laskutetaan, vaikkei hoitajaa käynnillä tarvittaisi, kuten minun koirani käynnillä kävi. Maksu tulee siitä, että hoitaja on tarvittaessa paikalla.
Lääkekäsittelymaksu puolestaan on kulu, johon sisältyy lääkkeiden tilaaminen, varastokulut ja mahdollinen hävikki.
Tarvikkeisiin, välineisiin ja toimenpiteen muihin kuluihin lasketaan paitsi korvanäytteen otossa käytetyt pumpulipuikot ja kertakäyttökipot myös muut näytteen kulut, kuten sen analysoinnissa tarvittavat välineet. Toisin kuin olettaisi, tämä kaikki ei kuulu erikseen laskutettavaan kahdeksan euron laboratoriokuluihin.
Sitä, mitä kahdeksan euron laboratoriokulut kattavat, ei kanssani keskusteleva hoitaja osannut itsekään kovin yksityiskohtaisesti selittää. Jäin käsitykseen, että kyseessä on jonkinlainen laboratoriotutkimusten perusmaksu, jonka päälle tulee lisäksi erikseen laskutettavat materiaali- ja laitekulut.
Eläinlääkärikäyntien hinnat ovat nousseet viime vuosina
Vaikka saan tarkemman selvityksen laskun sisällöstä, oloni on silti tyytymätön. Minulla on edelleen tunne, että olen maksanut jostain, mitä en ymmärrä – ja aivan liikaa.
Nämä ovat kuitenkin nykypäivänä aivan normaaleja hintoja pääkaupunkiseudun ja isojen kaupunkien yksityisillä eläinlääkäriasemilla. Ison osan yksityisistä eläinlääkärimarkkinoista vallanneesta Evidensia-eläinlääkäriketjusta kerrotaan, että hintoja on jouduttu viime vuosina nostamaan jatkuvasti nousevien kulujen vuoksi.
Ei siis ole vain epämääräinen tunne vaan aivan totta, että eläinlääkärillä saa nykyään maksaa itsensä kipeämmäksi kuin menneinä vuosina.
– Inflaatio ja yleisten kulujen nousu vaikuttaa todella paljon hintoihin tällä hetkellä, vahvistaa Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku.
Toinen hinnoissa herkästi näkyvä nousu on eläinlääkärin ja hoitajien palkkakulujen kasvu. Se näkyy sekä yksityisillä että kunnallisilla eläinlääkäreillä. Viimeksi mainittujen palkat muodostuvat isolta osin (50–70 %) lemmikkien omistajilta perityistä palkkioista, joten yleisten työehtosopimuksien mukaiset palkan nousut näkyvät väistämättä myös eläinlääkärilaskun loppusummassa.
Turun mukaan aikaisemmin on pyritty etenkin yksityisellä puolella välttämään hintojen nostamista tällä perusteella, jotta hinnat pysyisivät maltillisina. Nykyinen inflaatio on kuitenkin sen verran rajua, että hintojen nousu on väistämättä ollut näkyvää.
– Osittain on jouduttu nostamaan hintoja siksi, ettei hintoja aiemmin ole korotettu, ja nyt korotus on ollut kerralla suurempaa.
Hintaerot eri lääkäriasemien välillä ovat huimia
Mutta miksi ruuhka-Suomen ulkopuolella asuvat kertovat, että selviävät eläinlääkärikäynneistään huomattavasti halvemmalla? Alajärvellä asuva ystäväni on pudota tuoliltaan, kun kerron kahdensadanviidenkympin laskustani. Hän selviäisi koiransa kanssa vastaavasta käynnistä ainakin puolet halvemmalla.
Lyhyt soittokierros eläinlääkäriasemille paljastaa, että näin todella on. Esimerkiksi Rovaniemen kunnallinen eläinlääkäriasema arvioi koiran korvavaivakäynnin hinnaksi noin 60–90 euroa korvanäyte ja sen analysointi mukaan lukien.
Yksityisillä lääkäriasemilla muun muassa Oulussa ja Savonlinnassa hinta-arvioksi annetaan paikasta riippuen 120–140 euroa näytteineen ja muine kuluineen.
Myös Helsingissä toimii kunnalliseksi palveluntarjoajaksi määritelty Viikin Yliopistollinen pieneläinsairaala, mutta sieltä annetaan soittokierroksen kallein hinta-arvio korvakäynnille: noin 300 euroa. Syyksi korkealle hinnalle ilmoitetaan, että korvavaivatapauksissa halutaan tehdä perusteellinen dermatologinen tutkimus, joka pitää sisällään erilaisia näytteitä.
Puhelimitse kysyttävissä hinta-arvioissa on toki otettava huomioon, että kyseessä todella on vain arvio, ja lopullinen hinta määräytyy vasta kun eläinlääkäri näkee potilaan ja tietää, mitä toimenpiteitä vaivan tutkimiseksi ja hoitamiseksi tarvitaan.
Vaikea kuitenkaan uskoa, että koirani korvavaivakäynti voisi Rovaniemellä nousta lähellekään kahtasataa euroa, puhumattakaan sen yli.
Kunnallisen eläinlääkärin hintaa rajoitetaan, yksityisen ei
Mistä moiset hintaerot johtuvat?
Iso osa hintaeroista liittyy siihen, puhutaanko yksityisestä vai kunnallisesta palveluntarjoajasta, sanoo eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku.
Kunnallinen eläinlääkäri on määritelty julkiseksi palveluksi, jota kunnalla on eläinlääkintähuoltolain nojalla velvollisuus tarjota.
Kunnallisella puolella suurin osa lemmikin omistajan maksamasta hinnasta muodostuu eläinlääkärin palkkiosta. Se on määritelty työehtosopimuksen liitteenä.
Kunnallisen puolen hintoja säätelee myös kunnallinen eläinlääkäritaksa. Se määrittelee enimmäishinnan, jonka kunnallinen eläinlääkäri voi periä käynnistä, tutkimuksista ja toimenpiteistä.
Yksityisellä puolella säätelyä ei ole.
– Yksityisellä puolella vallitsee vapaa markkinatalous, eli mikään ei rajoita hintaa eikä sitä, mitä yksittäisestä toimenpiteestä voi pyytää, Turku tiivistää.
Mitä enemmän laitteita ja henkilökuntaa, sitä isompi lasku?
Yksityisten lääkäriasemien väliset eron selittyvät Turun mukaan monella eri asialla. Yksi merkittävä tekijä on, kuinka suuresta ja hyvin varustellusta eläinlääkäriasemasta on kyse. Tämä selittää myös parin viime vuosikymmenen aikana tapahtunutta yleistä hinnannousua.
– Eläinlääkintätiede, hoito- ja tutkimuskeinot ovat kehittyneet, ja eläimille voidaan tehdä merkittävästi enemmän hoitotoimenpiteitä kuin 20–30 vuotta sitten. Jos asemalle on hankittu laitteistoa ja osaamista, se näkyy myös hinnoissa nostavana tekijänä. Näin on, vaikka oma lemmikki ei juuri käynnillä kyseisiä asioita tarvitsisi.
Erilaisten vaivojen tutkimiseen ja hoitamiseen voidaan myös herkemmin tarjota perusteellisempia ja monipuolisempia tutkimuksia, jos klinikalla on niihin mahdollisuus ja asiakas on niistä valmis maksamaan.
Kyse on siis samasta asiasta kuin hoitajakulujen kohdalla: mitä enemmän käyttämälläsi eläinlääkäriklinikalla on ammattihenkilöstä ja erikoishoitomahdollisuuksia, sitä enemmän laskun loppusumma saattaa kasvaa.
Tämä näkyy esimerkiksi Viikin Yliopistollisen eläinsairaalan taksoissa: monipuolinen tutkimusmahdollisuus ja osaaminen kasvattaa hintaa.
Osittain tämä pätee myös kunnallisella puolella. Jos eläinlääkäri tekee kaiken itse lemmikin tutkimisesta näytteen ottoon ja analysointiin, hinta on halvempi kuin silloin, jos klinikalla on erikseen laboratoriohenkilökuntaa.
Mutta onko reilua, että asiakas joutuu maksamaan palveluista ja hoitohenkilökunnasta, joita hänen lemmikkinsä ei käynnillä käytä?
– Kulut on jotenkin katettava, ja yksityinen puoli toivoo lisäksi tekevänsä myös voittoa, Turku huomauttaa
Kilpailuviranomainen on havahtunut hintaeroihin – alv iso tekijä
Toisaalta laaja erikoishoitomahdollisuus ja osaaminen on jokaisen lemmikinomistajan etu silloin, kun juuri hänen lemmikkinsä sattuu sitä tarvitsemaan.
Kahdensadan euron hintaero eri palveluntarjoajien välillä kuulostaa kuitenkin kohtuuttomalta, tarkasteli sitä miten päin tahansa.
– Hintaeroja on, ja kilpailuviranomainen on tähän havahtunut, Turku myöntää.
Hänen mukaansa yksityiselläkään puolella ei silti hinnoissa ole kovin paljon ilmaa, vaan kaikkiin kuluihin on pääsääntöisesti hyvä peruste.
Hän muistuttaa, että iso osa eläinlääkärikuluista on arvonlisäveroa. Eläinlääkintähuolto kuului yleisen arvonlisäveron piiriin, eli veroa maksetaan 24 %.
– Alv-kannan muuttaminen yleisestä alennettuun olisi keino painaa asiakkaan maksamaa hintaa alaspäin. Meillä Eläinlääkäriliitossa olisi siihen intoa. EU-lainsäädäntö kuitenkin määrää, ettei eläinlääkintähuoltoa voi kansallisesti määritellä alennettuihin alv-kantoihin kuuluvaksi. Lääkkeet ja rehut niihin kuuluvat.
Lähde;Anna
