Vaikka suomalaiset syövät paljon kotimaista ruokaa, tuotantoeläimille syötetty rehu siirtää luontokatoa muihin maihin.
Suomalaiset ruokavaliossa eniten maailmanlaajuista lajikatoa aiheuttaa broilerinliha. Näin kertoo uusi tutkimus, joka on julkaistu International Journal of Life Cycle Assessment -tiedelehdessä. Artikkelin ovat kirjoittaneet kolme Luonnonvarakeskuksen tutkijaa.
Tulosta voi pitää yllättävänä, sillä usein on korostettu nautakarjan tuotannon ympäristöhaittoja.
Naudanlihan ilmastopäästöt ovat tunnetusti isommat kuin siipikarjan ja sianlihan. Vastaavia tuloksia on saatu luontokadon suhteen. Jyväskylän yliopiston luontojalanjäljen arvioimismenetelmässä suurin luontohaittakerroin oli naudanlihalla.
Broilerintuotannon luontohaittoja kasvattaa broilerien syömä rehu. Suomessa kasvatettavat broilerit syövät suhteellisen paljon tuontirehua, kuten soijarehua.
Usein tuontirehua kasvatetaan luonnoltaan runsailla alueilla, joilla saatetaan esimerkiksi raivata sademetsää pelloiksi.
Suomessa kasvatetaan vuosittain 80 miljoonaa broileriyksilöä. Kuvan broilerit ovat noin viikon ikäisiä.
Suomessa nautatilat taas eivät käytä soijarehua. Nautojen ruoka tulee pääosin kotimaasta. Soijan sijaan valkuaisrehuna käytetään esimerkiksi Euroopasta tuotavaa rapsipuristetta.
”Tutkimuksemme mukaan kotimaisen broilerin globaali lajikatovaikutus tuotekiloa kohti on lähes kaksinkertainen kotimaiseen naudanlihaan verrattuna johtuen erilaisesta rehustuksesta”, sanoo Luken erikoistutkija, tutkimuspäällikkö Merja Saarinen.
Sianlihan maailmanlaajuinen lajikatovaikutus on broilerin ja naudanlihan väliltä.
Broileria käsitellään elintarvikkeeksi tehtaassa Liedossa.
Myös valittu tutkimusmenetelmä korostaa broilerintuotannon lajikatovaikutuksia. Luken tutkimusartikkelissa vaikutusten mittarina on käytetty sukupuuttovaarassa olevien lajien osuutta maailman eliölajeista. Englanniksi käytetään lyhennettä PDF, joka tulee sanoista potentially disappeared fraction of species.
Maailmassa lajirikkaus kasvaa navoilta kohti päiväntasaajaa siirryttäessä. Tropiikissa on valtava määrä eliölajeja verrattuna vaikkapa arktiseen tai havumetsävyöhykkeen luontoon.
Suomalaiset syövät viikossa naudanlihaa noin 175 grammaa, sianlihaa noin 200 grammaa ja siipikarjaa 230 grammaa.
Hyvä esimerkki ovat puut. Grönlannissa ei ole lainkaan puita, vain matalia pajuja. Suomessa on 25 luonnonvaraista puulajia. Euroopassa kasvaa yli 400 puulajia. Tropiikissa puulajeja on jo yli tuhat. Sama lajien runsastuminen pätee muihinkin eliöihin.
Siksi kuumilla ja lämpimillä vyöhykkeillä tapahtuva ruuantuotanto uhkaa suurempaa osuutta maapallon lajeista kuin pohjoisempi maatalous.
”Kun mittaamme globaalia vaikutusta, se ei tavoita vaikutuksia Suomessa. Ja kun nautaketjussa se lähes koko maankäyttö tapahtuu Suomessa, tutkimus ei kerta kaikkiaan näytä vaikutuksia Suomessa”, Saarinen sanoo.
Tutkimuksen mukaan myös tuontibroilerin lajikatovaikutus oli suurempi kuin tuontinaudanlihan.
Kananmunien vaikutus globaaliin lajikatoon on noin puolet verrattuna broilerinlihaan (kiloa kohden laskettuna).
Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka
.
Broilers ohella kasvatetun kalan lajikatovaikutukset ovat isot. Myös kalan kohdalla tämä johtui niille syötetyn rehun vaatimasta maankäytöstä.
Myös kahvi, suklaa (kaakao) ja sianliha olivat luontovaikutuksiltaan isoja tekijöitä suomalaisten ruokavaliossa.
Yhteensä broileri, viljelty kala, kaakao, sianliha, kahvi ja naudanliha vastasivat lähes 60 prosentista suomalaisten ruokavalion lajikatovaikutuksista.
”Itselleni tutkimuksen yllättävimpiä tuloksia oli juuri tämä kasvatetun kalan iso vaikutus lajikatoon. Toki myös broilerin iso suhteellinen vaikutus yllätti, mutta siihen suuntaan olin osannut hieman arvatakin”, sanoo tutkija Venla Kyttä Lukesta.
Tuontikalan luontokatovaikutus on selvästi isompi kuin Suomessa viljellyn kalan. Ero johtuu kalanviljelyssä käytetyistä rehuista. Luonnonkalalle luontohaittoja ei tullut lainkaan, koska tutkimuksessa tarkasteltiin vain maankäyttöä.
Kirjolohenkasvattamon allas Virolahden edustalla Suomenlahdella.
Yksi tutkimuksen isoista havainnoista oli se, että pääosa suomalaisten syömän ruuan sukupuuttovaikutuksista johtuu tuontiruuasta.
Tulos on kiinnostava, sillä ruuan ilmastohaitat syntyvät suurimmalta osin siitä, mitä syödään, ei niinkään siitä, mistä ruoka tuodaan. Tämä johtuu siitä, että ilmastopäästöistä valtaosa tulee pelloilta, tuotantoeläimistä ja ylipäätään ruuan kasvattamisesta. Kuljetusten osuus ilmastopäästöistä on muutamia prosentteja.
Suomalaiset syövät paljon kotimaista ruokaa, joten noin puolet ruuantuotannon vaatimasta maankäytöstä tapahtuu Suomessa. Lajikadon uhasta kuitenkin 85 prosenttia osuu ulkomaille.
Tämä johtuu jälleen kerran käytetystä mittarista: kun arvioidaan sukupuuttovaarassa olevien eliöiden osuutta, korostuvat lajistoltaan runsaat seudut.
Tämä on samalla yksi arviointimenetelmien isoimmista heikkouksista. Tutkimus ei saa näkyviin ruuantuotannon vaikutuksia luontokatoon Suomessa.
Tutkimus mittaa vaikutuksia globaaliin luontoon, mutta luonto on aina paikallista, aina omanlaistaan eri puolilla maailmaa. Luonnon monimuotoisuus on myös erilaisten elinympäristöjen, luontotyyppien ja niissä elävän lajikirjon monimuotoisuutta.
Vaikka lajisto on lämpimimmillä seuduilla runsasta, Suomen luonto on ainutlaatuista – suomalaista luontoa on vain Suomessa.
”Kotimainen tuotanto vaikuttaa lajiston monimuotoisuuteen monin tavoin, mutta sen vaikutus on vähäinen globaalin lajikadon näkökulmasta”, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, tutkimusprofessori Terho Hyvönen Lukesta.
”Yksi tutkimuksen oivalluksia oli se, miten heikosti kotimainen tilanne tulee huomioiduksi yleisesti käytössä olevilla menetelmillä”, tutkimuspäällikkö Merja Saarinen sanoo.
Lisäksi Luken tutkimus laskee luontokadon aiheuttajista mukaan vain yhden eli maankäytön ja sen muutokset. Se on kylläkin isoin vaikuttaja, jonka arvioidaan aiheuttavan noin puolet luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta.
Tulokset eivät käsittele muita luontokadon aiheuttajia kuten ilmastonmuutosta, luonnon eliökantojen ylikuluttamista (kuten ylikalastus), vieraslajeja tai saastumista.
Maankäyttöä tarkastelemalla eivät myöskään tule näkyviin ravinnevalumat vesistöihin ja vesistöjen rehevöityminen.
Tutkimuksen iso kuva oli, että mitä enemmän lihaa ruokavaliossa on, sitä isommat ovat kielteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen.
Suurin vaikutus luontokatoon oli suomalaisten nykysyömisillä, joissa on mukana 0,6 kiloa lihaa viikossa. Suomalaiset syövät viikossa naudanlihaa noin 175 grammaa, sianlihaa noin 200 grammaa ja siipikarjaa 230 grammaa.
Luontokatovaikutus väheni sitä mukaan kuin tutkimuksen vaihtoehtoisissa ruokavalioissa lihankulutus ensin puolitettiin ja sitten pienennettiin kolmasosaan.
Vegaaniruuan eli pelkästään kasvikunnan tuotteisiin perustuvan ruokavalion sukupuuttovaikutus oli 70 prosenttia pienemmät kuin suomalaisten nykyisellä ruokavaliolla.
Luken tutkimuksen tarkoitus oli kokeilla kahta eri elinkaariarvioinnin menetelmää luontokatovaikutusten hahmottamiseksi. Tutkimuksessa menetelmiä käytettiin suomalaisten tosielämän ruokavalion sekä neljän vaihtoehtoisen ruokavalion lajikatovaikutusten arvioimiseksi.
Molemmat menetelmät perustuvat ruuantuotannon pinta-alatarpeeseen sekä lajirunsauteen ja kotoperäisten lajien määrään tuotantoalueilla. Tietysti myös eri tuotteiden määrä ruokavaliossa vaikutti tuloksiin.
Lähde: HS.
