Lämmin alkukesä aikaistaa ruskan alkua, syksyn lämpö taas hidastaa ruskan etenemistä.
Loistava ruska on monen tekijän summa. Ruskamaisema Sulkavan Iivuorella Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Joinakin vuosina ruska tuntuu rävähtävän puihin kuin ne maalattaisiin leveällä pensselillä.
Toisinaan taas vihreyden sekaan ilmaantuu keltaisia ja punaisia täpliä, jotka laajenevat verkkaisesti. Kestää kauemmin, ennen kuin syysväri kattaa kaiken ja lehdet ovat valmiita putoamaan.
Jälkimmäinen on ilmaston lämmetessä yleistymässä, kertoo kansainvälinen tutkijaryhmä Science-lehdessä. Puiden syksy siis pitenee.
Venymisensä lisäksi ruska-aika myös varhaistuu. Selvisi nimittäin, että alku- ja loppukesän lämpenemiset vaikuttavat eri suuntiin. Lämmin alkukesä aikaistaa ruskan alkua.
Punarinta ihmettelee ruskan värejä vaahteran oksalla Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Jos ennen kesäpäivänseisausta eli juhannuksen tienoota vallinnut keskimääräinen päivälämpötila on kohonnut asteella, kellastumisen alku varhentuu noin kahdella päivällä.
Syksyn lämpö puolestaan hidastaa ruskan etenemistä niin, että kesäpäivänseisauksen jälkeisenä aikana asteella kohonnut päivälämpötila tietää liki kolmen päivän pidennystä.
Arviot perustuvat satelliittiseurantaan, kasvumittauksiin, kasvatuskokeisiin ja mallilaskelmiin.
Tutkijat perehtyivät pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeaan ja havumetsävyöhykkeeseen, joilla Suomikin sijaitsee.
Myöhäistymisellä on ehkä rajansa. Alku- ja loppukesän lämpöjen ristiveto juontanee puiden sopeutumisesta talvien ankaruuteen, tutkijat päättelevät.
Kasvukauden alkutilanteeseen reagoinnin lisäksi on kannattanut kehittää rinnakkainen säätely, joka päivän lyhetessä auttaa painamaan jarrua sopivaan tahtiin.
Ristivedon takia tutkijoiden on ollut vaikea koota syksyn muutoksista johdonmukaista käsitystä.
Keväitä ilmaston lämpeneminen selvästi aikaistaa, mutta syksyistä on saatu aiemmin ristiriitaisia tutkimustuloksia, kun kesäpäivänseisausta edeltävää ja seuraavaa lämpöjaksoa ei ole eritelty.
Tärkeimpien säätelijöiden eli valon ja lämmön ohella syksyä rytmittää muukin. Esimerkiksi lehtien kuivuminen vedenpuutteen tai tuulisuuden takia kiihdyttää niiden ikääntymistä.
Lisäksi kasvukauden alkaminen yhä varhemmin keväällä nopeuttaa niukimpien ravinteiden hupenemista maasta ja saattaa pakottaa aloittamaan talvilevon aiemmin.
Se voi rajoittaa kasvukauden syksyistä venymistä. Niin saattaa käydä ainakin Keski-Euroopassa, osoittaa taannoinen tutkimus.
Lähde: HS.
