Päätös sukutilan jatkamisesta tarkoitti Mikaelille ja Susannalle luopumista urasta ja tutusta kaupunkielämästä. Saman tien savolaisella lammastilalla alkoivat rönsyillä uudet ideat.
Kello lähestyy aamukolmea, kun Mikael Westerstråhle kömpii sänkyyn Susanna Nuutisen viereen ja asettaa herätyskellon soimaan parin tunnin päästä. Silloin on Susannan vuoro suunnata lampolaan ja jatkaa siitä, mihin Mikael on yöllä jäänyt.
Meneillään on karitsointi Putkisalon lammastilalla Rantasalmella. Mikael ja Susanna auttavat maailmaan yli 400 karitsaa vuodessa. Ennen kuin karitsat myydään lihaksi ja jalostuskäyttöön, tilalla voi olla yhtä aikaa jopa 600 lammasta.
”Karitsointi on ainoa asia, jonka voi aikatauluttaa tarkasti. Muuten täällä ei koskaan tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu. Tiedän vain sen, että aamulla herään ja illalla menen nukkumaan”, Susanna naurahtaa.
Ketään ei voi pakottaa
Mikael on Putkisalon kartanoa asuttaneen suomenruotsalaissuvun kuudetta polvea. Sukutilan jatkaminen ei ollut kuitenkaan hänelle itsestään selvää.
Agronomiksi opiskellut Mikael työskenteli vielä 2000-luvun alussa Keskolla Helsingissä. Susanna puolestaan toimi biologina Itä-Suomen yliopistossa ja oli suunnitellut perheen elämästä aivan toisenlaista.
Kun Mikaelin vanhemmat jäivät eläkkeelle, pariskunta päätti tarttua haasteeseen ja muuttaa elämänsä Etelä-Savoon. Suurin elämänmuutos oli Susannalle, joka ei sanojensa mukaan ollut mikään viljelijä.
”Etenkin ensimmäinen vuosi oli melkoinen kulttuurisokki, kun Mikael kävi vielä töissä Helsingissä ja hoidin karitsoinnin yksin”, Susanna muistelee.
Onneksi apu on ollut lähellä. Mikaelin vanhemmilla on syytinki, eli he asuvat päärakennuksen viereisessä, Pieneksi Pytingiksi nimetyssä talossa vastikkeetta. He auttelevat jaksamisensa mukaan, lähinnä kuljettajan roolissa, kun 14-vuotiaan Riinan on päästävä trumpettitunnille tai kauempaa tuleva sukulainen on haettava muutaman kilometrin päästä linja-autopysäkiltä.
Ottaessaan vetovastuun tilasta Mikaelin ja Susannan ajatuksena oli laittaa paikat kuntoon, jotta Riina voisi halutessaan myydä tilan.
”Nyt Riina sanoo, että haluaa ehkä jäädä, mutta hän on niin nuori, että mieli ehtii vielä muuttua. Ketään ei voi pakottaa elämään näin, kyllä tätä pitää oikeasti haluta”, Susanna toteaa.
Susanna tietää, mistä puhuu, sillä päätös tilan jatkamisesta tarkoitti luopumista päivätyöstä ja tutusta kaupunkielämästä. Ennalta arvattava arki sai jäädä ja tilalle tulivat ympäripyöreät päivät yllätyksineen.
Tila työllistää heidät täysipäiväisesti. Lampaiden kasvatus on raakaa työtä, ja Putkisalossa on myös kymmeniä muita eläimiä.
”Ei täällä onneksi ehdi surra menetettyjä asioita, eikä tässä työssä pääse urautumaan.”
Matkailijat löysivät tilan
Reilun kymmenen vuoden aikana perhe on juurtunut rantasalmelaiseen yhteisöön tiukasti. Susanna on mukana erilaisissa luottamustehtävissä, ja perheen koti toimii kohtaamispaikkana paikallisille kokoustilana sekä tapahtumamiljöönä.
Paikalla on lähes aina muitakin kuin putkisalolaiset itse: naapureita, sukulaisia, ystäviä ja palkattuja apukäsiä.
”Kaikki puhuvat, eikä kukaan kuuntele”, Susanna nauraa.
Tästä syntyi myös idea maatilamatkailusta. Entinen väentupa ja hellahuone entisöitiin joitakin vuosia sitten majoituskäyttöön. Susanna näkee, että matkailuun laajentaminen on hyvä tapa kehittää liiketoimintaa ja hyödyntää upeat perinnemaisemat.
Aiemmin tilalla on viljelty viljaa, mutta Susanna ja Mikael totesivat sen kannattamattomaksi. Nyt Putkisalon luomupelloilla viljellään talvirehua eli nurmea, rehukauraa ja -hernettä sekä ruista.
Maisemat vetävätkin selvästi puoleensa, sillä matkailijoita riittää vuosi vuodelta enemmän.
”Meillä käy valtaosin kaupunkilaisia nuoria aikuisia, jotka kaipaavat jonkin autenttisen äärelle”, Susanna kertoo.
Riina järjestää tilalla eläinkierroksia. Yöpyjät pääsevät silittelemään ja ruokkimaan eläimiä ja katsomaan, kun bordercolliet paimentavat lampaita. Riinan vastuulla on myös hevosten liikuttaminen, hän kun on etevä ratsastaja. Lisäksi tilalla käy ulkopuolinen ohjaaja antamassa ratsastustunteja.
Ruoka on yksi perheelle tärkeistä asioista. Putkisalossa järjestetään tilauksesta lammasillallisia. Lisäksi putkisalolaista lammasta myydään pariinkymmeneen ravintolaan.
Rakennuksia riittää
Susanna ja Mikael ovat tottuneet siihen, että isolla tilalla on aina jokin kesken. Seitsemän ensimmäistä vuotta valtava päärakennus oli käytännössä koko ajan remontissa. Viimeisimpänä on uusittu keittiö.
Yhteensä rakennuksia on tiluksilla nelisenkymmentä, joista suuri osa on yhä käytössä.
”Ensimmäisen vuoden aikana en varmaan edes ehtinyt käydä niissä kaikissa”, Susanna sanoo.
Pihapiiriin on noussut viljankuivaamo ja konehalli, ja lämpöhakekeskus on parhaillaan remontissa. Muutama vuosi sitten vanhasta liiteristä remontoitiin tilamyymälä, jossa on myynnissä lampaanlihan lisäksi myös tilan omia taljoja ja villalankaa.
”Meistä tuli tänne muuton myötä rakennusliike. Koko ajan jotakin korjattavaa. Jos sitä ei hyväksy, täällä ei voisi asua”, pariskunta toteaa.
Lähde; Kotiliesi
